Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Lintuja ruokintapaikalla

    Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla Helsingissä viime sunnuntaina (16.12.) tuulenpuuskaisessa ja lumisateisessä säässä oli hyytävän kylmää. Mutta niin oli seuraavanakin päivänä, kun suunnistin kamera mukanani Kruunuhaan edustalla olevaan pieneen ja tuulelle alttiina olevaan Tervasaareen, mikä on tullut tutuksi lasten leikkialueena, mutta myöskin hyvänä lintujen kuvauspaikkana. Saarella oleva lintujen ruokintapaikka on vanhaan aittarakennukseen tehdyn ravintolan läheisyydessä. Kahlasin puolisääreen

  • Rentokasvuinen siniviuhka on suosikkikasvimme

    Uudesta-Kaledoniasta kotoisin olevasta siniviuhkasta (Scaevola saligna) mainitaan, että kasvi on otettu vasta muutamia vuosia sitten viljelyyn Euroopassa. Kuitenkin, siitä on aikaa jo toistakymmentä vuotta, kun huomasimme eräässä pienessä kukkakaupassa Helsingin Herttoniemessä amppeleissa kaksi aivan mahtavankokoista siniviuhkaa, jotka otimme oitis mukaamme. Siitä lähtien olemme hankkineet joka kevät vähintäänkin yhden siniviuhkan, emmekä ole niihin pettyneet. Siniviuhka on

  • Vain puoli vuotta ja mahonia kukkii!

    Niin – kukkivathan silloin, siis toukokuussa, jo monet muutkin kasvit, jotkin aikaisemminkin. Mutta olkoon esimerkkinä mahonia, jota tämä postaus käsittelee. Tässä ”mukavan” jouluhössötyksen keskellä on ilo huomata, että jo parin viikon kuluttua on talvipäivänseisaus, josta valoisuuden lisääntymisen myötä meidän ”puutarharapsuttajien” ajatukset ovat enenevässä määrin lähestyvässä keväässä. Haitanneeko sekään, että vuodenajoista kylmin on tuossa välissä. Mahonia

  • On joulumyyjäisten aika

    Lunta tulla tupruttaa taivaan täydeltä, ainakin täällä eteläisimmässä Suomessa. Maisema näyttää jo oikein talviselta, ja paljon valoisammalta kuin mustan maan aikana. Ja onhan huomenna jo joulukuu! Toivottavasti nämä lumet ovat merkkinä siitä, että saamme myös valkean joulun, millä on mielestäni suuri vaikutus joulun vieton tunnelmaan. Lähestyvä joulu näkyy jo monilla tavoin arjessamme. Kaupunkien kaduilla palavat

  • Kultasade on todellinen katseenvangitsija

    Elämme juuri nyt vuoden pimeintä aikaa, ja monille kaiketi ankeintakin, kun lumi ei vielä valaise maisemaa, taivas on paksussa pilvessä ja vettä vihmoo päivittäin. Säätiedotusten mukaan parempaa säätä ei ole luvassa päiväkausiin. Ilman lämpötila on tosin pysytellyt melko korkealla, päivällä jopa lähellä kymmentä astetta. Omaa mieltäni ainakin piristää katsella kuvia ja muistella tätä komeasti Hangon

  • Syksyn valoja ja koristeasetelmia

    Erään tunnetun rautakaupan syyskuvastossa mainostettiin alkusyksystä ikkunaan aseteltavaa, hopeanhohtoista kimallesydänvalaisinta. Se oli ainoa, kauniilta näyttävä tuote, mikä tuossa esitteessä kiinnosti. Niinpä kiiruhdimme kauppaan, kun myyntiaika koitti. ”Sitä ei ole saatu vielä myyntiin”, myyjätyttönen valitteli. Viikon välein kävimme useita kertoja rautakaupassa, mutta ”sitä ei ole vielä saatu”. Onneksi huomasimme kyseisen kimallesydämen erään tavaratalon hyllyllä, minkä jälkeen

  • Värikästä ruskaa ja punaisia marjoja

    Eteläisimmänkin Suomen ruska on hiljalleen hiipumassa. Tilastojen mukaan ruskahuippu on täällä useinmiten lokakuun alkupuolella, mikä pitää paikkansa tänäkin syksynä. Vielä hetki sitten kirkasvärisinä loistaneet vaahteran ja muidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat ruskistumaan päin. Lapissa ruska on yleensä parhaimmillaan jo syyskuun toisella viikolla, missä varsinkin tunturikoivu ja maaruska saa näyttämään maiseman aivan epätodellisen värikkäältä. Ruska

  • Ne kukkivat kuitenkin – liljakukoista huolimatta!

    Edelliseen postaukseeni viitaten voimakkaiden idänliljojen pahoin pureskelluista nupuista lähes kaikki ovatkin avautuneet komeiksi kukiksi, joissa kylläkin on siellä täällä liljakukkojen tekemiä reikiä. Sen sijaan kasvin lehdet ovat ruskeita ja pahasti reikäisiä, jopa repaleisia tai kokonaan syötyjä. Tänään löysin liljan lehdiltä vain yhden aikuisen yksilön, toivottavasti viimeisen sellaisen! Ja onneksi lilja ei nujertunut kukkoarmeijan hyökkäyksessä!

  • Liljakukot keisarinkruunujen ja idänliljojen kimpussa

    Oma Piha-lehden numerossa 1/2010 kerroin sanoin ja kuvin naapurin rouvan komeista idänliljoista. Tänä kesänä ilmeisesti vain muutama nuppu avautuu kauniiksi ja isokokoiseksi kukaksi, koska liljakukot vahingoittivat nuppuja pahoin. Samoin kävi jo aiemmin kesällä kukkineille keisarinkruunuille eli ruskoliljoille. Tämä on ensimmäinen kesä, kun sekä liljakukot että lehtokotilot ilmestyivät sankoin joukoin naapurin kukkamaahan. Pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa

  • Kurjenkelloja ja luontotapahtumia

    Luonnossa kukkivat parhaillaan komeat kurjenkellot, joita kävimme poimimassa kimpun ulkomaljakkoon. Kurjenkello kasvaa alkuperäisenä rehevissä metsissä, mistä se on levittäytynyt myös avonaisille paikoille, kuten niityille ja tienvierille. Jopa metrin korkuisena ja suurikukkaisena se sopii sellaisenaan kauneimpien puutarhakukkienkin seuraan. Kukat ovat sekä muodoltaan että väriltään kuin jättiläiskokoisia kissankellon kukkia. Kasvi on kuitenkin rakenteeltaan kissankelloa tanakampi, usein vain