Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Joulu on jo ovell….ikkunoilla

    Eilen, kun oli ”meidän kaikkien” odottama talvipäivänseisaus, kävin kiertelemässä ja katselemassa ikkunoiden jouluaiheisia asetelmia Tammisaaren vanhassa kaupungissa.

  • Jouluista tunnelmaa pikkukaupunkien kävelykaduilla

    Vuosi sitten valkoista joulua valmistauduttiin viettämään ”Suomen etelässäkin”, kuten Tammisaaren Kuninkaankadulta otetusta kuvasta (ylin) voidaan havaita. Sen sijaan nyt, kun jouluaattoon on vajaa viikko, lumesta ei ole täällä tietoakaan. Melkein joulupukin kotikonnuilta lähtöisin olevana toivon tietysti aina lumista, eli valoisampaa joulua, mutta varmasti moni riemuitsee myös lumettomasta joulusta. Ylintä kuvaa lukuunottamatta kuvat ovat tältä päivältä

  • Sinisin nauhoin ”koristeltuja” joulukuusia

    Tähän aikaan vuodesta voi nähdä varsinkin Etelä-Suomen pelto- ja hakkuuaukeilla värikkäin nauhoin merkittyjä kuusia, joita viljelijät ovat ryhtyneet kaatamaan (aikaisintaan 4 viikkoa ennen joulua) ja pakkaamaan joulumyyntiä varten. Tänä vuonna Suomessa viljeltyjä kuusia tulee myyntiin vähemmän kuin viime jouluna, koska kuivan kesän takia kuusissa on havaittu ruskettumista. Sen takia ulkomailtakin, lähinnä Tanskasta (!), tuodaan meille

  • Puron varren kasvit jäisessä syleilyssä

    Tällä viikolla maanantain ja tiistain välisenä yönä elohopea laski Hankoniemelläkin paikoitellen lähelle kymmentä pakkasastetta. Marraskuun vesisateista johtuen Skogbyn ruukkialueella olevassa metrin parin levyisessä purossa vesi kohisi ja pärskyi kuin isommassakin koskessa. Kasvit ja pensaat olivat saaneet roiskeista päälleen paksun jääkerroksen. Toivoin kohtaavani purolla myös koskikaran, jota olin kuvannut siellä kaksi viikkoa aiemmin, mutta eipä lintua

  • Marraskuiset pajunkissat

    Syksyn lämpimistä säistä johtuen pajut ovat intoutuneet työntämään kissojaan keskelle marraskuista harmautta. Se on kyllä poikkeuksellista, vaikkei vallan tavatontakaan. Ilmojen kylmetessä ne tuskin alkavat kukkia, joten etuajassa ilmestyneet pajunkissat selvinnevät tulevasta talvestakin karvaisuutensa ja sopeutuvuutensa ansiosta. Kaksi ylintä kuvaa on otettu viime sunnuntaina (17.11.) iltapäivän viimeisten auringonsäteiden valaistessa taustalla olevaa mäntymetsää. Alimmainen kuva on malliksi

  • Tilhet hotkivat, viherpeipot sottaavat

    Pihlajat ovat olleet muutaman viikon jo paljaina niin marjoista kuin lehdistäkin. Senpä takia en odottanut näkeväni enää tänä syksynä tilhiä syömässä pihlajanmarjoja. Viikko sitten olin käymässä Hangon Itäsatamassa, missä pienellä nurmikkopläntillä oli muutama alaston pihlaja. Yhtäkkiä paikalle lennähti parvi tilhiä, jotka alkoivat noukkia ruohojen seasta marjoja ja kaulaansa ylös ojennellen hotkivat niitä kokonaisina kupuihinsa. Se

  • Lumimarja on syksyisin koristeellinen pensas

    Koska lumimarjan (Symphoricarpos albus) kukat ovat vaaleanpunaisesta väristään huolimatta pieniä ja vaatimattomia, pensaan koristeellisuus huomataankin vasta syksyllä pyöreän valkoisista marjoista, jotka säilyvät oksissa pakkasiin saakka. Nopeakasvuinen, kaarevaoksainen lumimarja viihtyy sekä auringossa että varjossa, mutta aurinkoisella kasvupaikalla se kukkii ja marjoo parhaiten. Kuivuneet ja paleltuneet oksat on syytä poistaa ränsistymisen estämiseksi. Puolitoista metriseksi kasvava pensas kestää

  • Hyvän sadon pihlajasta kelpaa tilhien herkutella

    Vaikka kuvien pihlajassa onkin runsaasti marjoja, havaintojeni mukaan niitä on tänä syksynä – ainakin täällä Hankoniemellä – vähemmän kuin vuosi sitten jopa niin, että monet pihlajat ammottavat tyhjyyttään. Tilhien ja pihlajanmarjojen kuvaussessio sai alkunsa toissapäivänä illansuussa, kun olimme kauppareissulla Tammisaaressa. Kaupungilla ajaessamme havaitsimme tilhiparven kaartelevan rakennusten yllä. Parvi laskeutui ison koivun latvaan, josta ne tekivät

  • ”Kihtilääkkeestä kukkapenkkiin”

    Syksyllä kolme vuotta sitten kerroin tässä Omapiha-lehden blogissa, kuinka Hangossa liikkuessani huomasin puistossa ruusupensaiden juurella ajankohtaan nähden huomiota herättävän värisiä, krookuksilta näyttäviä kukkia, joita en tuolloin tunnistanut. Ne näyttivät kuitenkin jotenkin tutuilta, aivan kuin olisin lukenut niistä jostakin. Sitten välähti, että kyseessä on Pihakalenterin 2010/2011 sivulla 118 esitelty syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale), joka tunnetaan myös alaston

  • Villiviiniä ja juorupeilejä

    Aurinkoisena päivänä viime sunnuntaina (8.9.) kuvasin loistavissa syysväreissä kylpevää imukärhivilliviiniä Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. Talon päädyn valloittanut köynnös peitti melkein kokonaan ala- ja yläkerran ikkunatkin. Haaraisten kärhien laajentuvilla kärjillä tukeen kiinnittyvä köynnös voi olla jopa 30 metrin pituinen. Nopeakasvuista imukärhivilliviiniä suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III. Moniko lukijoistamme tietää, mikä on juorupeili? Sehän on vanhoissa taloissa ikkunoiden pielissä oleva

  • Tunnistaako joku tämän syyspunaisen pikkupensaan?

    Kuvasin muutamia päiviä sitten Hangossa soraisella rannalla alle metrin korkuista, punaisessa syysvärissään olevaa pensasta. Sen oksat tuntuivat kovilta, melkeinpä piikkisiltä käteen otettuna. Olen selannut moneen kertaan paksun Otavan Kasvitieto-kirjan ja etsinyt kasville nimeä myös netistä, mutta en ole vielä löytänyt. Tietääkö joku lukijoistamme nimen kuvissa olevalle pensaalle? LISÄYS 10.9.: Kyseessä on todennäköisesti merimaltsa (katso kommentti).