Maatiainen yhdistys on valinnut vuoden maatiaiskasviksi entisaikojen lapsuuden kesistä muistuttavan ahomansikan (Fragaria vesca). Mansikat kuuluvat ruusukasvien Rosaceae-heimoon. Vaikka ahomansikkaa ei löydy puutarhamansikoiden esi-isien joukosta, on sitä risteytetty puutarhamansikan kanssa, jolloin jälkeläiseksi saadaan saaranmansikka, lajikkeinaan ainakin ’Rebecka’ ja ’ Sara’.
Ahomansikka on tullut harvinaisemmaksi, kun kulottaminen ja laiduntaminen ovat vähentyneet. Kuva Keijo Kukkola.
Ahomansikkaa (Fragaria vesca) kasvaa koko Euroopassa äärevimpiä eteläisiä ja pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Suomessa ahomansikka harvinaistuu pohjoiseen mentäessä. Etelä- ja Keski-Suomessa, Oulun lääni mukaan lukien se kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan vielä suhteellisen yleisenä.
Suomessa ahomansikka oli merkittävä talousmarja vielä 1800–1900-luvun vaihteessa. Kaskeamisen seurauksena sille oli syntynyt verrattomia kasvupaikkoja kuten ahoja. Monet ahot ovat muinaisia kaskimaita, joiden viljelystä on luovuttu. Perinteiset maatalouden, erityisesti laiduntamisen ylläpitämät kasviyhteisöt ovat häviämässä, joten ahomansikalle on entisaikoja niukemmin soveliaita kasvupaikkoja tarjolla.
Ahomansikka suosii lämpöisiä ja valoisia kasvupaikkoja, ojan pientareita, rinteitä ja kallioita, mutta ei oikein pärjää korkeakasvuisten ketokasvien katveessa tai varjoissa metsässä. Tienpientareilta se on löytänyt uusia kasvupaikkoja, jossa liian korkea kilpaileva kasvillisuus niitetään. Kotipuutarhassa ahomansikka soveltuu hyvin maanpeittokasviksi aurinkoisille ja puolivarjoisille alueille, mutta miksi ei myös pellolla viljeltäväksi. Se lisääntyy tehokkaasti rönsyillään.
Lomailijan heinäkuu on mansikan parasta satoaikaa. Hienoarominen ahomansikka on parasta tuoreena, joskin nopeasti pakastettuna ne säilyttävät osan aromistaan. Niitä voi myös kuivata. Ahomansikka on tunnettu myös rohtona, joka auttaa moneen vaivaan. Sitä suosittivat niin ruotsalainen taksonomian perustajaisä Carl von Linné 1700-luvulla, suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja Elias Lönnrot kuin myös viime vuosisadan hyötykasvitutkija Toivo Rautavaara.
Toivo Rautavaaran mukaan (Miten luonto parantaa, 1980) mansikanlehdistä keitetty tee edistää virtsan eritystä ja hikoilua, ehkäisee tulehduksia, alentaa verenpainetta ja estää verisuonten kalkkeutumista. Ahomansikka on hyvä C-, A- ja B-vitamiinien lähde.
