Herkullisia, tuumasivat punatulkku ja Saila pihlajanmarjoista

Ryhdyin kunnianhimoiseen puuhaan, pihlajanmarjaviinin valmistukseen, ilman seikkaperäistä ohjetta. Itse asiassa ohje oli erinomaisen ylimalkainen. Keitettyäni pihlajanmarjat (pistin mukaan vähän ruusunmarjaakin) ja annettuani kattilan seistä huoneenlämmössä muutaman päivän, valtasi epäilys minut. Aloin nähdä painajaisia homehtuneesta kattilasta ja siitä ulos valuvasta ruskeasta vaahdosta. Heivasin kattilan jääkaappiin ajatuksena keittää siitä hyytelöä, kunhan ehdin. Kattila seisoi jääkaapissa noin viikon, kunnes siivilöin marjat liemestä ja keitin liemen hillosokerin kanssa hyytelöksi.

Ai että siitä tuli hyvää! Jos joku uskaltaa näin ylimalkaisella ohjeella ryhtyä pihlajanmarjahyytelön tekoon, suosittelen sitä lämpimästi. Käytin marjat ensin pakkasessa (pari viikkoa) siinä toivossa, että ne makeutuisivat. Muistoissa oli nimittäin joku hapan pihlajanmarjahillo, jota olin joskus nuoruuden innossani tehnyt. Joko se tepsi, tai sitten laitoin muuten vain riittävästi sokeria. Hyytelössä on myös paljon marjojen makua, ehkä pitkä liotus teki sen.

Nyt ikkunan ulkopuolella ilostuttavat punatulkut pihlajan kimpussa ja herkkuhyytelö, jota on mukava lusikoida aamiaisjugurttiin. Herkkua myös juustojen kanssa.