
Hankoniemen juhannussäähän mahtui niin sadetta kuin aurinkoakin. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan mukavasti, auringon porottaessa hellelukemiin saakka. Aatonaattona teimme pihalle taas perinteisen juhannussalon. Vesisade häiritsi työtämme jonkin verran, mutta kyllähän kesä kasteensa kuivaa.
Myös aattona ropautteli vettä niin, että pääsin kuvaamaan sadepisaroita mm. sormustinkukista ja viiruhelpin lehdiltä. Pisaroita oli tarttunut myös havukasveissa oleviin hämähäkinverkkoihin. Suomen lipun päivä, eli juhannuspäivä, oli oikein aurinkoinen ja lämmin. Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja muita ötököitä oli runsaasti pörräämässä pihapiirin kasvien kukilla. En ole pitänyt komeaa siniviuhkaa erityisen hyvänä medentuottajakasvina, mutta kyllä senkin runsaissa ja näyttävissä kukissa vieraili mm. kaaliperhonen ja niittyhopeatäplä.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]