Hankoniemen juhannussäähän mahtui niin sadetta kuin aurinkoakin. Lämpöä oli kuitenkin koko ajan mukavasti, auringon porottaessa hellelukemiin saakka. Aatonaattona teimme pihalle taas perinteisen juhannussalon. Vesisade häiritsi työtämme jonkin verran, mutta kyllähän kesä kasteensa kuivaa.
Myös aattona ropautteli vettä niin, että pääsin kuvaamaan sadepisaroita mm. sormustinkukista ja viiruhelpin lehdiltä. Pisaroita oli tarttunut myös havukasveissa oleviin hämähäkinverkkoihin. Suomen lipun päivä, eli juhannuspäivä, oli oikein aurinkoinen ja lämmin. Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja muita ötököitä oli runsaasti pörräämässä pihapiirin kasvien kukilla. En ole pitänyt komeaa siniviuhkaa erityisen hyvänä medentuottajakasvina, mutta kyllä senkin runsaissa ja näyttävissä kukissa vieraili mm. kaaliperhonen ja niittyhopeatäplä.
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss