Oma PIHA -lehdessä 5/2024 on paljon asiaa omenapuista: neuvoja lajikkeen valintaan, hedelmätarhan suunnitteluun ja säilöntään. Itse kirjoitin lyhyen jutun siitä, kuinka monella eri tavalla omenapuuta voi leikata. Omakin omenapuuni esiintyy muiden mallien joukossa – tässä omenapuuni tarinaa vähän lähemmin.
Toukokuu 2006
Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli joskus vedetty moottorisahalla poikki. Sinnikäs puu ei siihen kuollut, vaan oli tehnyt oksia rungon alaosasta.
Toukokuu 2011
Viiden vuoden kuluttua omenapuun oksat olivat vankistuneet. Jokusen suoraan ylöspäin kasvavan olin poistanut – yhden vuodessa – ja jätin jäljelle muutaman eri suuntiin kasvavan. Aloin taivuttaa niitä venevajasta löytyneiden vanhojen ankkurien avulla kaarelle.
Koska puusta piti poistaa isoja oksia, en voinut tehdä normaalia vuosileikkuuta samaan aikaan – se olisi ollut liikaa kerralla. Niinpä leikkasin sitä kahdesti vuodessa: alkukeväällä ja loppukesällä.
Toukokuu 2015
Muutaman vuoden kuluttua ankkurit olivat poissa ja oksat mukavasti kaarella eri suuntiin. Itse kutsun tätä mallia sateenvarjoksi, mutta pihapuuksikin tällaista omenapuun muotoa kutsutaan.
Heinäkuu 2024
Leikkaan edelleen omenapuutani kaksi kertaa vuodessa. Minulla kun niitä ei ole kuin tämä yksi, niin ei se kovin työläs operaatio ole. Lisäksi se on kätevää, sillä eri aikoihin tehdään eri asioita. Kevätleikkuussa näkee hyvin puun muodon, voi tehdä laajempaa typistystä ja muotoilua. Loppukesän leikkuussa poistan vain vesiversoja.
27.9 2024
Tänä vuonna tein kesäleikkuun normaalia aikaisemmin lehtijutun takia, kun tarvitsin siihen kuvia. Normaalisti kesän mittaan ei uusia versoja enää juurikaan ehdi kasvaa, mutta nyt niitä on tullut tavallista enemmän.
Omenapuuni lajikkeeksi paljastui lottovoitto: talviomena ’Åkerö’, jonka hedelmät ovat herkullisia jopa tällaiselle, jonka vatsalle happamat omenat eivät sovi. Åkerön maku on mieto ja omaan suuhuni sopiva. Oksilla killuu enää muutama viimeinen hedelmä, ne kerättyäni nipsaisen vielä nuo pystyt versot pois jonakin aurinkoisena päivänä. Kesäleikkuun viimeiset hetket ovatkin käsillä, sillä sitä kutsutaan myös HES-leikkuuksi: heinä-, elo- ja syyskuu.
Lehtijutussa kylläkin nimenomaan valotan, että puu kannattaa muotoilla jo nuorena – mutta aina ei ole valinnanvaraa. Toivottavasti tästä tuli rohkaisua jollekulle toivottoman mallisen omenapuun kanssa!
