Erikoiskylmän alkutalven takaa muistuu mieleen kuvia hieman selatessa, että syyskuuhan oli taas erikoisen lämmin. Tämä komean siniliila yrtti-iiso (Agastache foeniculum) puhkesi kukkaan vielä lokakuussa, ilmeisesti aiemman syyslämmön avittamana.
Yrtti-iisot voivat meillä joskus talvehtia, mutta pääasiassa kasvi säilyy vuodesta toiseen siemenin kylväytymällä. Sen multavalla kasvupaikalla jopa metrisiin versoihin ilmaantuu kaunis, vaaleankellertävä syysväritys. Iiso onkin myös hyvä koristekasvi, vaikka se luetaan yleisimmin yrttimaan asukkaaksi.
Yrtti-iiso maistuu ylen makealta anikselta esimerkiksi teessä tai leivonnaisissa. Siksi sitä nimitetään myös anisiisoksi. Iowan yliopistolta mainitaan https://dsps.lib.uiowa.edu/roots/anise-hyssop/ Amerikan suurilla preerioilla asuvien alkuperäiskansojen hoitaneen iisoilla muun muassa kuumetta ja palovammoja. Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin siinä olevan potentiaalia virustorjuntaan. Mitä kasvivoimaa tämäkin kukkija sisältää!
Iisosta on ollut minulle eniten iloa hyönteismyönteisenä mesikasvina. Sen kukat ravitsevat esimerkiksi kimalaisia ja perhosia – upeita amiraaliperhosiakin, joiden vahvanväriset siivet kukkien violettia vasten ovat hieno värinäky!
Anisiison lehti on sangen nokkosmaisen muotoinen, mutta tuoksuu anikselta.
