
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla.

Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin.
Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten aikana talvehtimaan meillä Suomessa niin, että sen voi jo monin paikoin lukea talven vakiolintuihin.
Rastaat kiiruhtelevat maan lähellä, mielellään pensaiden katveessa, etsimässä lumen pinnalta muun muassa talvellakin liikkeellä olevia hämähäkkejä. Myös puutarhan pensaisiin tai vaikka pihlajiin jääneet marjat maistuvat linnuille, samoin erityisesti kylmällä lintulautojen hengenpitimet.
Mustarastas on etenkin puutarhojen ja puistojen lintu, joka sulan maan aikaan näkyy kääntelemässä tehokkaasti multaa ja sammalia, välillä pysähtyen tarkkailemaan puutarhuriakin ilmeikkäillä silmillään.
Talvehtineet linnut ovat aikaisimpia aloittamaan ihanan laulunsa säiden käydessä keväisemmiksi.

Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]