Kylvä ja istuta, suojaa ja talveta

Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!

Kylvöjä ulos…

Kylmäkäsittelyä kaipaavat siemenet on järkevää kylvää ulos syksyllä. Kylvöihin ryhtymisen kynnys voi olla syystalvella korkea ja tarhuri joutuu patistelemaan itseään. Pitää vain kuvitella kevään ihanaa viherrystä ja mullasta nousevia, luonnollisen pontevia pikkutaimia.

Kylvää voi suoraan maahan, vaikkapa kukkapenkin tyhjään kohtaan tai kasvimaan reunaan. Piirretään kepillä sopivat rivit, kylvetään, merkitään rivinkohdat tikuilla ja kirjoitetaan muistivihkoon, mitä siemeniä tuli mihinkin riviin. Maahan voi upottaa nimisäleitäkin, mutta niillä on taipumus kadota talven aikana. Lisäksi vihkosta on keväällä helpompi katsoa kuin kaivella nimilappuja mullasta.

Kesällä tässä viljelylaatikossa kasvoi avomaankurkkua, nyt varrenjäänteet on viety kompostiin. Vanhaa multaa kuorittiin pinnalta pois viitisen senttiä ja laatikkoon levitettiin säkillinen uutta puutarhamultaa. Sitten kylvettiin siemenet riveihin. Muistiinpanot ovat vihkossa turvassa. Vielä harsoa päälle ja talvi saa tulla.

Hieman vähemmällä kyykistelyllä päästään, kun tehdään kylvöt isoon laatikkoon, esimerkiksi lavankaulukseen. Tässä voidaan hyödyntää kesän vihannesviljelylaatikkoa sellaisenaan tai pintamullat vaihtamalla. Muuten kylvetään kuten avomaalle, riviväli saa olla 15–20 cm.

Kolmas tapa tehdä syyskylvöt on käyttää ruukkuja. Ruukkuihin kylvämisessä on se mainio puoli, että päästään puuhailemaan sisällä tai vaikka kasvihuoneessa suojassa sateelta ja sormien kohmeelta. Ruukkuihin voi kylvää myös silloin, kun maa on ulkona jäässä.

Ruukkuihin ja rasioihin on mukava kylvää vaikka kasvihuoneen suojassa. Reikäpohjainen laatikko täytetään kylvetyillä ruukuilla ja viedään pihalle rauhalliseen paikkaan. Peitetään harsolla ja myöhemmin lumella, ja niin talvi saa tehdä osuutensa siementen idättämisessä.

Ruukkuihin tarvitaan pohjalle soraa ja täytteeksi valmista kylvömultaa tai itse sekoitettua kylvömultaa. Jälkimmäiseen tarvitaan tavallista puutarhamultaa (joka on käytännössä tummaa turvetta) ja hiekkaa suhteessa 3:1. Sekoitetaan kolme litraa puutarhamultaa ja yksi litra hiekkaa – tai kolme sangollista puutarhamultaa ja sangollinen hiekkaa.

Ruukut ladotaan isompaan laatikkoon, esimerkiksi styroksiseen kalalaatikkoon (kysy marketista), jonka pohjaan tehdään ensin puukolla reiät. Käyttää voi mitä tahansa muovi- tai puulaatikkoa, kunhan sen pohja on reiällinen, jottei siitä tule vesiallas.

Kylvöpenkki, kylvölaatikko tai kylvöruukkulaatikko peitetään talveksi moninkertaisella harsolla tai pakkaspeitteellä. Heti kun tulee lunta, sitä lapioidaan kylvösten päälle. Jos kertyy hyvä hanki, sen parempi. Itämiseen johtavat muutokset siemenissä tapahtuvat tehokkaimmin niiden viikkojen aikana, kun kylvömulta on viileää tai kohmeista. Mullan ja siementen ei tarvitse syväjäätyä, vaikka niinkin tietysti tapahtuu ulkona pitkän talven aikana.

On lokakuun loppu. Pionien ja varjoliljojen siemenet uppoavat kohta kylvömultaan. Kylvön jälkeen laatikko saa olla sisällä huoneenlämmössä löyhästi muovilla peitettynä. Mullan tuoreena pysyminen tarkistetaan kerran viikossa. Tammi–helmikuun vaihteessa laatikko siirretään viileään kellariin tai ulos lumen alle.

… ja kylvöjä sisälle

Syksyllä ja syystalvella on viisasta kylvää myös sellaiset siemenet, joiden itäminen on tavallista monimutkaisempaa. Pitkän kaavan mukaan itäjiä ovat esimerkiksi useimmat pionit sekä varjolilja sukulaisineen. Kun itämisen vaiheet tiedetään ja noudatetaan tiettyjä lämpötiloja, saadaan siemenet itämään jo yhden talvikauden jälkeen eikä tarvitse odotella kahta tai kolmea vuotta.

Itämistulos ei ole sataprosenttinen, sillä luonto ei aina tottele sääntöjä, mutta itämistulos on yleensä riittävän hyvä. Kylvöruukku kannattaa säilyttää ulkona ainakin pari vuotta, jolloin mullasta voi nousta lisää taimia.

Kuulostaako hankalalta? Periaate on kuitenkin varsin yksinkertainen:

1. Siemenet kylvetään syksyllä ruukkuihin tai rasioihin.

2. Kylvöastioiden annetaan olla huoneenlämmössä kolme kuukautta. Tänä aikana siemenistä kasvaa ulos juuri.

3. Kylvöastiat viedään viileään kellariin tai haudataan puutarhaan lumen alle.

4. Keväällä siemenistä kasvaa ulos ensimmäinen lehti.

1. Daalioiden varret on leikattu melkein kuukausi sitten paleltumisen jälkeen ja maahan on levitetty lehtiä estämään maan jäätymistä. 2. Marraskuun toisella viikolla sää alkaa kylmetä toden teolla, on aika nostaa juurakot maasta. Juurakoista huuhdotaan enimmät mullat pois. Samalla kiinnitetään nimilaput narulla tai kumilenkeillä. 3. Juurakot saavat kuivahtaa sisällä muutaman päivän ajan, jolloin ne kurtistuvat hieman. Kuiva pinta hillitsee juurakoiden kasvuhaluja varastoinnin aikana. 4. Juurakot pakataan varastolaatikoihin turpeeseen tai kompostikuivikkeeseen. Turve saa olla käytännössä kuivaa, muttei pölyävän kuivaa.

Maasta pois

Jos ei ole käytössä hyvää kellaria, voi olla eduksi vetkuttaa daalianjuurakoiden maasta nostoa niin myöhälle syksyyn kuin suinkin. Mitä lämpimämpi talvetustila on, sen parempi on saada varastointiaika mahdollisimman lyhyeksi. Juurakot säilyvät mainiosti ulkona maassa niin kauan kuin maa pysyy sulana.

Usein maksaa vaivan suojata daaliat harsolla syyskesän satunnaisilta halloilta. Viimeistään lokakuun alkupuolella tapaa kuitenkin tulla sen verran kipakka yöpakkanen, että on helpointa päästää varret paleltumaan ja todeta daaliasesonki päättyneeksi. Noin viikon kuluttua paleltumisesta varret leikataan lyhyemmiksi, niin tulee siistimpi näkymä. Maahan daalioiden ympärille levitetään paksusti syyslehtiä suojaamaan juurakoita.

Sitten vain odotellaan ja pidetään pientä hermopeliä talventulon kanssa. Yleensä Etelä-Suomessa päästään näin vähintään lokakuun lopulle, jopa reilusti marraskuun puolelle. Välillä voi tulla kylmiä päiviä ja sataa luntakin, mutta maa ei lehtikerroksen alla hevin jäädy, ei edes kohmetu. Vasta kun lämpötila alkaa olla yötä päivää miinuksella, otetaan talikko esiin ja kaivetaan juurakot turvaan.

Samalla menetelmällä säilyvät muutkin juurakot ja mukulat: kannat, gladiolukset, tuoksumiekkalilja ja kellohyasintti. Pienet mukulat voidaan laittaa turpeeseen ruukkuihin, jotka upotetaan laatikkoon. Omat daalianjuureni viettävät talvensa varastossa, jossa on 12–14 astetta ja ne säilyvät näin käsiteltyinä riittävän hyvin kevääseen saakka. Kuivassa turpeessa tai kompostikuivikkeessa säilyttämistä kannattaa kokeilla siinäkin tapauksessa, jos varasto tai kellari on kostea ja juurakot ovat monesti mädäntyneet talven aikana.

Vuorenkilpirivi saa joka syksy paksusti koivunlehtiä juurakoidensa päälle ja jaksaa taas kasvaa hiekkaisella tontinreunalla. Syyslehdet eivät paljon näy vuorenkilven talvivihantien lehtien joukosta.

Syyslehdet käyttöön

Puiden ja pensaiden syksyisellä lehtisadolla on paljon käyttöä puutarhassa. Kysy rohkeasti lehtiä myös naapurilta, joka veisi kuorman muuten jäteasemalle.

Lehtiä voidaan levittää pensaiden ja vahvojen perennojen väleihin suojaksi ja katteeksi. Tapaan ujuttaa soraiselta etupihalta haravoidut koivunlehdet pihan reunalle vuorenkilpien ja tuoksukurjenpolvien sekaan, mistä nämä pintajuurakkoiset perennat kiittävät hyvällä kasvulla ja kukinnalla. Etupihan kevätkukkapenkki saa ohuen lehtikatteen suoraan puista. Usein heittelen penkkiin lisääkin lehtiä, etenkin koivujen kuivalle juuristoalueelle, jossa matalat perennat ovat pysyneet kuin ihmeen kaupalla kasvussa vuodesta toiseen. Etupiha ei näytä syksyllä erityisen puunatulta, mutta kevääseen mennessä kaikki lehdet ovat tummuneet ja osin jo maatuneet.

Kukkapenkkejä lehdillä kattaessa täytyy muistaa, että hennot kevätsipulikukat eivät jaksa pinnistää ylös paksun ja hangen alla liiskaantuvan lehtikerroksen alta. Suuret vaahteranlehdet ovat tässä suhteessa hankalimmat. Ne kannattaa haravoida ja ajaa ruohonleikkurilla silpuksi. Silppu kelpaa sitten penkkeihin.

Kun nurmikko ajetaan lehtien putoamisen jälkeen keräävällä ruohonleikkurilla, saadaan läjäkaupalla mainiota ainesta. On makuasia ja käytännön kysymys, levitetäänkö ruoho-lehtimössö kukkapenkkeihin saman tien vai laitetaanko se kompostikehikkoon muhimaan ja käytetään multaantunut lopputulos hyödyksi seuraavana kesänä.

Kuivina haravoituja lehtiä on helppo säkittää käytettäväksi talvella keittiökompostin väliaineena. Myös vaahteranlehdet sopivat tähän tarkoitukseen.

Raidanlehdet suojaavat ruostekukkien kasvupaikkaa jäätymiseltä ja pysyvät kohtalaisen kuohkeana kerroksena kevääseen saakka. Näin ruostekukat onnistuvat talvehtimaan ulkona, ellei talvi ole erityisen kylmä eikä maa routaannu syvältä.

Helpot suojaukset

Talvenarat pensaat ja perennat hyötyvät lehtisuojasta, joka estää maata jäätymästä syvälle. Paras talvisuoja ovat kovat tammenlehdet, jotka pysyvät ilmavana kerroksena kevääseen saakka. Pienet kevätkukatkin pääsevät ponnistamaan kasvuun löyhän tammenlehtikatteen alta. Tammenlehtiä ei vain valitettavasti ole saatavissa juuri muualla kuin Etelä-Suomessa, mutta niiden sijasta voi kokeilla raidan lehtiä, jotka niin ikään muodostavat kohtalaisen kuohkean katekerroksen. Jo yhdestä suuresta, monirunkoisesta raidasta tulee valtavasti lehtiä.

Jos tontinnurkassa lojuu oksakasa, se kannattaa hakettaa syksyllä ja peittää heti pressulla. Kuiva hake on hyvä suoja-ainereservi esimerkiksi siinä tilanteessa, jos tulee kovat pakkaset eikä maassa ole lunta nimeksikään. Tällaisia tammikuun säitä on koettu viime vuosina. Toki oksahaketta voi levittää pitkin syksyä arkojen kasvien ympärille ja mille tahansa istutusalueille.

Eräänä syysaamuna kasvit ovat kuurassa ja maa on kohmettunut. Huomisin kaikki jää on sulanut ja voidaan jatkaa kaivamispuuhia.

Varustaudu kevään odotukseen

Vaikka näin loppuvuonna eivät kasvatukset ehkä suuremmin innosta, puutarhakarhu tapaa herätä viimeistään helmikuun auringonpaisteeseen, ja nopeimmat ryntäävät uuteen kasvukauteen heti joulunajasta päästyä. Pian tehdään ensimmäisiä kylvöjä ja mullanvaihtoja. Kevättalvella aletaan ruukuttaa sipuleita ja juurakoita. Mutta mistä saadaan multaa ja muita maa-aineksia keskellä talvea? Multaostokset on viisasta tehdä syksyllä – senkin uhalla, että kauppiaat ovat jo siirtäneet multasäkit pois näkyviltä.

Ostoslista

• Tavallista puutarhamultaa monta säkkiä
(sitä tarvitaan)

• Leikkihiekkaa tai puhallushiekkaa
(mullan sekaan laitettavaksi)

• Hiekoitussepeliä
(ruukkujen salaojitukseen ja kylvösten päälle – voidaan käyttää myös varsinaiseen tarkoitukseen)

• Valmista kylvömultaa
(jos et arvaa kokata omaa kylvöseosta
puutarhamullasta ja hiekasta)

Kun säkit varastoidaan kotona johonkin helposti saavutettavaan paikkaan, päästään kylvämisen ja istuttamisen pariin milloin tahansa.

Muista myös ruukut! Keskitalvella on harmittavaa kaivella lumen alta maahan ja toisiinsa kiinni jäätyneitä ruukkuja. Multasäkkien lähelle varataan jo syksyllä monen kokoisia pestyjä ruukkuja ja kylvöihin sopivia rasioita.

Tulppaaninsipulit ovat menossa maahan ja kalenterissa lukee 19.11., mitähän tästä tulee? Jokainen sipuli autettiin istutuslapiolla syvälle maahan ja päälle tuotiin vielä lisää multaa 5–10 cm. Keväinen kukinta oli aivan hyvä, mutta olisi voinut olla parempi, jos sipulit olisi istutettu kuukautta aiemmin.

Vihoviimeiset sipulit

Sanotaan, että tulppaanien sipuleita voi istuttaa maan jäätymiseen saakka. Kerrotaan, että joku oli tehnyt rautakangella reikiä jäisen maanpinnan läpi, pudottanut sipulit reikiin ja niin oli saatu hieno kukinta keväällä. Tulppaani on tosiaan kevätsipulikukista ainoa, joka saattaa hyvin myöhäänkin istutettuna onnistua juurtumaan ja kukkimaan hyvin. Näin tapahtuu, jos ei ole eikä tule syvää routaa koko talvena. Yhtä hyvin maan jäätyminen voi pilata juurtumattomat sipulit.

On varminta istuttaa tulppaanit lokakuussa. Mutta jos kaapista löytyy unohtunut tulppaaninsipulipussi isänpäivän siivoja tehdessä, sipulit on parasta käydä upottamassa pihalle maahan, tuli mitä tuli. Sipulit laitetaan 20 cm:n syvyyteen ja paikan päälle levitetään säkkimultaa ainakin viiden sentin kerros. Päällimmäiseksi voi laittaa haketta, sillä sen läpi tulppaaninversot pääsevät keväällä helpommin kuin lehtikerroksen läpi.

Jos kaapissa piileskelee tulppaanien lisäksi muitakin kukkasipuleita, kaikki maahan vain pikimmiten ja tehdään samat suojaukset kuin tulppaaneille.

Kylvetään ulos syksyllä

Seuraavien siementen tulee olla kylvämisen jälkeen kylmässä, kosteassa maassa vähintään 8–12 viikkoa tai yksinkertaisemmin läpi talven. Tänä aikana itämislepo häviää ja siemenet itävät, kun sää keväällä lämpenee. Kylvösten pitämistä kylmässä kutsutaan kylmäkäsittelyksi.

Ukonhatut (Aconitum)

Konnanmarjat (Actaea)

Hietaliljat (Anthericum)

Akileijat (Aquilegia)

Tähtiputket (Astrantia)

Kärhöt (Clematis)

Ritarinkannukset (Delphinium)

Piikkiputket (Eryngium)

Kurjenpolvet (Geranium)

Jouluruusut (Helleborus)

Kuunliljat (Hosta)

Kurjenmiekat (Iris)