Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja.
On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia.
Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai sitten entistä enemmän, kun nimiä on useita): lehtoesikko. Nämä eri esikot sekoitetaan usein, joten tutkitaanpa niitä vähän lähemmin.
Etelänkevätesikko on aikainen. Rannikoilla ja saaristoissa, joissa talvi on usein vähäluminen tai jopa lumeton, saattaa se tehdä kukkanuppuja jo tammikuussa! Se on yltiöoptimistista touhua. Tammikuun aikana talvi vasta kunnolla iskee, mutta se ei tätä sissiä haittaa. Keväällä se kukkii kumminkin, aloittaen usein jo maaliskuussa, viimeistään huhtikuussa. Varsinainen kevätesikko kun kukkii vasta toukokuussa.
Värieroakin löytyy. Etelänkevätesikko on vaaleankeltainen, sen kukat ovat vähän kevätesikon kukkia suuremmat ja niistä puuttuvat oranssit pilkut.
Siinä on kevätesikko. Pilkut näkyvät hyvin ja värieron sekä terälehtien koon eron varmaan huomaa, kun vertaa edelliseen kuvaan. Kevätesikosta on myös punakukkainen muunnos, jollaisia saattaa joskus pihalta nousta.
Näissä esikoissa on sekin ero, että kevätesikko on luonnonlajimme, etelänkevätesikko on puolestaan tullut puutarhoihin istutettuna ja sieltä levinnyt paikoitellen ympäristöönkin.
Kaikkein paras tilanne on tietenkin, jos pihalta löytyy näitä kumpaakin ja muitakin esikoita! Silloin on kukinnan pitkä kesto taattu: yksi aloittaa, kun toinen lopettelee.
