Viihtyisä kalustus kuuluu asiaan, vaikka parvekkeella ei talvella kauaa tarkenisikaan.
Luin vastikään jostakin, että lasitettujen parvekkeiden ja terassien suosio kasvaa vain eikä loppua näy. Se ei ole mikään ihme, voin todeta 12 vuoden kokemuksella. Vaikka kaupunkiasunto on minulle vain kakkoskoti, onnistuu viihtyisyyttä lisäävien kasvien hengissä pitäminen pienin toimenpitein.
Suurin syy suosiolle on kuulemma se, että lasitetun parvekkeen voi kalustaa kuin huoneeksi. Sehän on niin totta! Aamukahvikupposen voi mennä nauttimaan lampaantaljalla vuorattuun nojatuoliin.
Omat yrtit parvekkeelta.
Talvella parveke on muutamaa astetta ulkoilmaa lämpimämpi, joten kasveja ei ole vielä tarvinnut edes nostaa sisään, paitsi herttaköynnös, joka ei kestä pakkasta juuri lainkaan. Tosin sekin siirtyi sisälle vasta marraskuussa, eikä osoittanut paleltumisen merkkejä pakkasista huolimatta.
Luulen, että kasvit kestävät pakkasta paremmin, jos ne saavat siedättyä siihen pikkuhiljaa.
Kärsimyspassio, Passiflora caerulea
Yksi ihanimmista parvekkeen asioista on jo muutaman vuoden ikäinen kärsimyspassio. Viime talvi oli niin lauha, että sitä ei tarvinnut nostaa sisälle lainkaan! Tämä passiolaji sietää muutaman pakkasasteen, toisin kuin moni trooppisempi serkkunsa. Köynnös kiipeilee toisella päätyseinällä ja tuottaa kesäaikaan jatkuvasti yhä uusia, hedelmältä tuoksuvia kukkia. Sen lehdet pysyvät vihreinä ympäri vuoden.
Jännitän parhaillaan, millainen talvesta tulee. Kaiketi emme saa toista yhtä lauhaa talvea peräkanaa, joten varmaan jossakin vaiheessa tämä on leikattava ja nostettava sisään. Huoneilmassa tätä täytyy kastella runsaasti, paras olisi viileä ja kostea ulkoilma, siksi pidän kasveja parvekkeella niin pitkään kuin suinkin kehtaan.
Timjami kestää paahdetta ja jonkin verran pakkasta.
Yksi ihanimmista asioista on se, että yrttejä voi kerätä ruokien päälle tuoreeltaan parvekkeelta. Passion kanssa samassa ruukussa kasvaa ruohosipulia monivuotisena, ja tämä timjami on tuottanut satoa monta kuukautta. Keskikesällä se korvasi salvian, joka valitettavasti kuoli kesäkuun helteisiin, kun en ollut paikalla kastelemassa enkä uskonut, että se voisi kuivua, niinpä en laittanut sille lomakastelijaakaan. Välimeren yrtit kestävät mitä vain, luulin, mutta eiväthän ne mitään Saharan kasveja ole.
Kesällä parvekkeen kasveille täytyy asentaa kastelujärjestelmät. Parveke kaipaa myös varjostusta, muuten se on melkoinen pätsi. Minulla on kattoon lasien eteen kiinnitetty leveä bambu-rullaverho, jonka lasken alas.
Kreetansyyssahrami, Crocus laevigatus ’Fontenayi’.
Kaikkein ihaninta juuri nyt on kreetansyyssahrami. Istutin nämä viime vuoden syksyllä. Viime talvena nämä kukkivat joulu–tammikuussa. Kesän ruukku vietti rutikuivana.
Marraskuussa alkoi lehtitupsuja ilmestyä, sitten tuli pari kukkaa. Ja kukkia tulee lisää! Näetkö oikealla alhaalla, lehtien keskellä, kapean violetin nupun? Ne ovat niin soukkina paksunnoksina lehtitupsujen tyvillä, että niitä on vaikea havaita, mutta luulen, että lisääkin on tulossa. Tämä on niitä syyssahrameita, jotka tekevät ensin lehdet, sitten vasta tulevat kukat, aivan kuin maustesahramikin.
Tästä tuli niin hyvä mieli, toisin sanoen joulumieli.
Joulukukkansa kullakin!
