![](https://omapiha.info/wp-content/uploads/2020/09/tyrni_marjat.jpg)
Minun tekisi mieli nimittää tyrniä Pohjolan oliiviksi, vaikkei niillä niin kauheasti yhteistä olekaan. Molemmilla on kuitenkin kauniit, hopeanvihreät kapoiset lehdet ja molemmat tuottavat hyvän sadon syksyllä. Molemmista puristetaan myös öljyä, joskin eri tarkoitukseen, ja molemmat ovat, tekisi mieli sanoa, terveellisen elämän perusta. Jos joskus olen harmitellut ettei oliivi meillä menesty, se on turhaa, sillä onhan meillä tyrni!
Meillä on pihapiirin harakan kanssa sanaton sopimus, että yläoksan marjat ovat sille, minä kerään alaoksilta. Hyvin riittää molemmille, kun puulla alkaa olla jo kokoa. Tyrnin happamen kirpeistä marjoista voi puristaa mehua tai keittää hilloa tai ne voi pistää pakkaseen ja napsia talvella, kun vitamiinipommeille on tarvetta. Se sisältää mm. C-, B- ja K-vitamiineja, voimistaa immuniteettia ja yleiskuntoa, parantaa flunssaa ja vahvistaa sydäntä. Varsinainen supermarja siis, kauneutensa lisäksi.
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkai
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumi
– och njut av midsommarens ängsblommor Kom ihåg att pincera bergtallarna vid midsommar är något jag sagt många gånger. När det är gjort kan blommorna till midsommarkransen plockas. Pincera betyder […]
Kesäkuun kukkijoista viehättävimpiä on tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium). Sen illan tullen voimistuva, uniikki tuoksu tuntuu kantautuvan suoraan vanhanaikaisista perinnepuutarhoista, joissa kasvatettiin monia hajuaistia miellyttäviä kasveja. Kuusama-ajankohta lukeutu