Lupiinimerta niittäessäni alkoi yhtäkkiä kuulua surinaa. Otin askeleen taaksepäin ja tajusin, että viikate oli likipitäen hipaissut komeaa ampiaispesää. Varmuuden vuoksi lähdin matkoihini, mutta uteliaisuuttani palasin takaisin hiukan myöhemmin. Ampiaispesä oli lupiinien keskellä, aivan maan tasalla, missä se killui vanhassa taittuneessa lupiininvarressa. Olin aiemmin poistellut pieniä ampiaispesän alkuja liiteristä, joten eivät ne nähtävästi kovin kauas olleet menneet! Ja mikäs siellä on ollut pesää rakennellessa, mesiapajien keskellä.

Kyllä eläin, hyönteisetkin, keinot keksii, johonkinhan se maja on aina rakennettava.

Jaa artikkeli