Kiurunkannus (Corydalis) on ilahduttavan aikainen kevätkukkija, jonka nimen uskotaan viittaavan siihen että se kukkii samoihin aikoihin kun kiurut näyttäytyvät ja aloittavat munintansa. Syyskuussa kasvin juurimukulat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle paikalle, hieman happamaan ja lehtomaiseen kosteutta pidättävään paikkaan. Keväisin kiurunkannuksia voi istuttaa taimistoilta hankittavina astiataimina, niitä voi myös kylvää siemenestä. Luonnossa kasvi siementää noin kuukauden kuluttua kukinnasta ja muurahaiset voivat levittää niiden siemeniä ympäri puutarhaa.

Violetinpunaiset kukinnot omaavan pystykiurunkannuksen (Corydalis solida) kasvukorkeus on noin 10-20cm. Suomessa niitä kasvaa luonnostaan Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Purppuranpunaista hentokiurunkannusta (Corydalis intermedia) tavataan luonnostaan etelässä ja rannikoilla lehdoissa mutta myös pohjoisimpana Etelä-Lapissa, jossa se on alueellisesti uhanalainen ja siten rauhoitettu Oulun ja Lapin läänien alueella. Kellertävät kukinnot omaavia jalokiurunkannuksia (Corydalis nobilis) esiintyy Suomessa paikoitellen luonnossa viljelykarkulaisina.

Kiurunkannusten suvussa on noin 400 lajia joista suurin osa esiintyy Kiinan ja Himalajan alueella, Pohjoismaissa kasvaa luonnossa tiettävästi 6 lajia ja Suomessa 3. Kukinnot ovat lajista/lajikkeesta riippuen violetit, vaaleat, punaiset tai keltaiset. Upean sininen safiirikiurunkannus (Corydalis elata × flexuosa) on talvenkestoltaan Suomessa melko arka.

Eri kiurunkannuslajikkeet voivat puutarhassa risteytyä keskenään ja niitä voi myös kasvattaa siemenestä. Liian tiheiksi ryppäiksi kasvaneet kasvustot voi jakaa keväällä heti kukinnan jälkeen.

Kuvassa oleva punakukkainen pystykiurunkannuslajike ‘Beth Evans‘ oli Oma Piha -lehden syksyn 2018 tilaajalahja. Täällä Pohjois-Pirkanmaalla Killinkoskella se on parhaillaan kukassa nyt äitienpäivänä. Mikäli pieni takatalvi ei olisi välillä yllättänyt, olisi sen kukinta voinut olla jo pari viikkoa aikaisemmin.

Jaa artikkeli