Kun pari päivää sitten (9.12.) pystytimme pihalle pienen kuusen yksinkertaisin joulukoristein, vettä vihmoi taivaalta ja keskellä päivääkin oli niin hämärää, että melkeinpä taskulamppua olisi tarvittu. Päivien lyheneminen jatkuu onneksi enää kymmenisen päivää, kunnes joulukuun 22. päivästä eli talvipäivänseisauksesta ”kelkka” kääntyy toiseen suuntaan. Päivien pitenemisen myötä olisi myös toivottavaa, että säiden haltija heltyisi ja heittäisi tänne Hankoniemellekin parikymmentä senttiä lunta ja muutaman asteen pakkaskelin, mielellään jo ennen joulua. Se olisi jouluisen tunnelman luojana aivan toista kuin nykyinen mustan mullan maa (mikä on kyllä paikallaan sitten keväällä).
Selasin viime vuosien arkistoja/tiedostoja, joista poimin muutamia joulunaluskuvia. Tämän postauksen varhaisimmat kuvat ovat vuodelta 2007. Pienen Skogbyn kylän joulumyyjäisten ja Tammisaaren joulukadun avajaisten (joulukuun 1. päivä) aikaan maahan oli satanut jo ohut lumipeite. Samoin oli vuonna 2011, kun pari päivää ennen joulua otetuissa kuvissa kuusten oksilla oli pieni lumikerros, mutta laulujoutsenet uiskentelivat utuisella, mutta vielä jäistä vapaana olevalla merenselällä. Viime vuosina on kuitenkin sattunut (valitettavan) usein, että lumipeite on saatu tänne eteläisimpään Suomeen vasta joulun jälkeen. (Klikkaa hiirellä kuvat isommiksi)
Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017).
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Varhaisella aamukävelyllä silmiini osuivat vuoden viimeiset kissankellot. Ne erottuivat vienosti keltaisten lehtien seasta. Aamukaste kimmelteli vielä niiden herkän violeteilla kukkasilla, joihin hämähäkkikin oli käynyt kutomassa seittejään. Kissankellon kukinta-aika on pitkä, kesäkuusta syyskuuhun. Nämä kukat on kuvattu Etelä-Suomessa syyskuun lopulla, eli näin kauniisti ne kukkivat vielä syys-lokakuun vaihteessakin.
Syysvärikarkkipussin perukalta on etelässä löytynyt vielä viime päivinä tällaisia sävyjä. Väreistä vastaavat niin julkisten viheralueiden kuin kotipihojenkin kivijalkakasvit pensasangervot sekä tuhkapensaat. Ne viherryttävät, ja varsinkin pensasangervot myös kukittavat haasteellisempiakin kasvupaikkoja. Nyt syksyllä on ilo seurata, miten monet näistä pensaista heräävät aivan uudenlaisiksi ilotulituskoristeiksi.
Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin. Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota
Säätiedotukset ovat lupailleet ensi viikosta alkaen pakkasta ja mahdollisesti luntakin aina eteläistä Suomea myöten. Niinpä otin tänään perjantaina (20.11.) muutamia kuvia pihallamme olevista syysasetelmista ennen kuin ne peittyvät hangen alle. Siihen en kuitenkaan usko, että tänne Hankoniemelle tulisi vielä pysyvä lumipeite. Edelliset talvet kun ovat olleet niin vähälumisia. Viime talvenkin voi oikeastaan sanoa jääneen kokonaan
Edistä luonnon pölyttäjähyönteisten hyvinvointia tekemällä niille pesäpaikkoja puutarhaasi. Samalla parannat hyötykasvien pölyttymistä ja esimerkiksi marjasadon määrää.
Sateella ja sateen jälkeen aamuisin pyöräteillä ja muilla päällystetyillä teillä on usein paljon kastelieroja. Ilmiö herättää aina kysymyksiä. Monet asiantuntijat kertovat syyksi sen, että madot pakenevat maasta hukkumisen pelossa. Voiko siinä olla perää?
Kuormalavoista on kätevä koota pöytä keväisiin istutuspuuhiin. Lavoista voi tarpeen mukaan sahailla osia pois ja harvaa laudoitusta voi tiivistää rimoilla. Kun jalat, pöytätaso ja takaseinä on kiinnitetty toisiinsa, rakenteeseen voi lisäillä hyllyjä, koukkuja ja vaikka orren roikkuvia kukkakoreja varten.
Mikä riemu, kun kottarainen visertää sielunsa pohjasta pihakuusen latvassa! Puutarhaihmisen vuosi alkaa ehkä tästä hetkestä – jollei alkanut jo siementen kylvöstä tai peräti niiden tilaamisesta.
Kun kirsikka puhkeaa kukkaan, katse kiinnittyy myös sen oksiin ja puun muhkuraiseen runkoon. Kontrasti herkän kukkapilven ja tummien oksien välillä tekee näystä hurmaavan.
Vår betyder att alla trädgårdsintresserade människor, vårblommor, småkryp och djuren i naturen ligger i startgroparna inför allt vad våren och sommaren innebär.
