Pelto- ja puutarhakasvien geenivaratiedon keräämisessä ja säilyttämisessä kansalaiset ovat avainasemassa. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole ollut työkalua tiedon keräämiseen. Luonnonvarakeskus (Luke) on rakentanut Kasvinpolku-tietojärjestelmän, jonka avulla kansalaiset voivat ilmoittaa tiedot kasveista. Järjestelmä helpottaa myös tiedon hallintaa.
Vanhat syysleimulajikkeet ja -kannat ovat arvokkaita perennoja. Kuva Sirkka Juhanoja
Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilla olevalla sähköisellä lomakkeella kuka tahansa voi ilmoittaa tietoja arvokkaista vanhoista kasveista. Kasvi-ilmoituslomake on osoitteessa www.luke.fi/ilmoitakasvi. Ilmoituksia voi tehdä peltoviljelykasveista ja kaikista puutarhakasviryhmistä.
– Ilmoituksen pakollisia kenttiä on vain vähän, mutta lisäksi voi kertoa kasvin taustaa ja tarinaa, vanhempi tutkija Sirkka Juhanoja Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
Yksi järjestelmä, monta tehtävää
Vanhojen kasvikantojen suojeleminen alkaa usein siitä, että etsitään johonkin tiettyyn kasviryhmään kuuluvia lajeja, vanhoja lajikkeita ja viljelykantoja. Niiden löytämiseksi tehdään kasvikuulutuksia, joissa pyydetään kasvien omistajia ja kasveista tietäviä ilmoittamaan tietoja tutkijoille. Etsintää tehdään monien eri kanavien kautta, ja tietoa otetaan vastaan eri muodoissa.
– Uuden järjestelmän ansiosta tiedon keräys ja hallinnointi tapahtuu nyt yhdessä paikassa ja entistä helpommin. Aluksi ilmoitukset päätyvät tietojärjestelmään. Sen jälkeen tietoja voidaan muun muassa täydentää ja kirjata säilytyspäätös. Tulevaisuudessa on tarkoitus saada myös kasvien arviointitieto tallennetuksi järjestelmään.
Järjestelmän ansiosta kasvigeenivaratieto voidaan yhtenäistää ja rakentaa geenivaroille erityyppisistä toimijoista koostuva säilytysverkosto.
Katoavat geenit talteen
Kasvinpolku-tietojärjestelmä rakennettiin Luonnonvarakeskuksen (aiemmin MTT) Avoin Geenivara -hankkeessa. Hankkeessa kerättiin myös tietoa vanhoista koristekasveista ja haastateltiin henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan kasvigeenivarojen säilyttäjinä. Tietoa käytetään, kun suunnitellaan, millä tavalla vanhojen arvokkaiden kasvikantojen säilyminen parhaiten turvataan.
Avoin Geenivara -hanke toteutettiin osana Kansallista kasvigeenivaraohjelmaa, joka huolehtii vanhojen, perinteisten kasvien säilymisestä tulevien sukupolvien hyödyksi ja iloksi. Ohjelman toteuttamisessa kansalaiset ja yhdistykset ovat tärkeitä, sillä heidän kauttaan saadaan tietoa arvokkaista kasveista, joiden säilyttäminen on tärkeää.
