Vuokko ja Hannu Korkeamäen navetta muuntui neljännesvuosisata sitten käsityöpajaksi. Maalaistalon pihapiiri on muutettu kymmenen viime vuoden aikana elämykselliseksi puutarhaksi, jonne myös taide sopii.
Kivikkokumpareella viihtyvät kuivahkon ja aurinkoisen paikan perennat, kuten keltakukkainen siperianunikko (Papaver croceum) takanaan loppukesällä kukkiva ukonhattu (Aconitum), valkoinen akileija (Aquilegia-lajike), punakukkainen purppurapikkusydän (Dicentra-lajike) sekä keltaisina hehkuvat keltamaksaruoho (Sedum acre) ja kultahelokki (Oenothera fruticosa).
Vuokko ja Hannu Korkeamäen juuret ovat syvällä Pohjanmaan lakeudella. He jatkavat Latva-Erkkilän tilan pitoa jo yhdeksännessä sukupolvessa, sillä tila on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1675.
Ruotsin vallan aikaisesta tilan historiasta on todisteena tallirakennuksen vieressä oleva ruotusotilaan torpan kivijalka. Ruotusopimus tehtiin neljän tilan ja ruotusotilas Backmanin välillä vuonna 1770.
– Teimme kaupunkikierroksen, mutta palasimme juurille isän sairastuessa vuonna 1975. Oli hyvä nähdä, millaista elämä kaupungissa on, kertoo Vuokko. Hannu on hortonomi ja hän toimi Kotkan kaupungin puutarhurina ja maaseutukeskuksen kotipuutarhakonsulenttina Seinäjoella.
Keramiikasta elinkeino
Vuokko aloitti keramiikkaharrastuksen vuonna 1976.
– Se alkoi keittiön pöydällä, kun tykkäsin dreijata punasavea. Työtavat ja materiaalit kehittyivät. Minä valoin ja Hannu muovasi sekä tyttäremme Katja koristeli ennen lastensa syntymää.
– Esineiden polttolämpötila on 1240 astetta. Kaikki keramiikkatyömme ovat konepestäviä ja kestävät puutarhassa, sillä ne ovat tiiviitä eikä vesi pääse niihin, lupaa Vuokko.
– Kiinan tuonnin kanssa taistellaan. Tuonti on vaikuttanut alaan ja kiinalaista tavaraa on marketeissa. Panostamme kotimaisuuteen ja asiakkaina ovat kesämökkiläiset ja lähiseudun ihmiset. Olemme kytkeytyneet myös matkailuun, kun myynti on vain täältä. Saisipa vielä Seinäjoelle kokoontuvasta tangoväestä osan tulemaan meille asiakkaiksi.
Vuonna 1987 Korkeamäet luopuivat lypsykarjasta ja navetta kunnostettiin myymälä- ja käsityötiloiksi. Yritys sai nimekseen Savipaja Lintukoto.
Tilan pellot siirrettiin luomutuotantoon 1993. Hannulla oli hevosharrastus, mutta vuosituhannen vaihteessa tallikin muutettiin yrityksen tiloiksi, Kaukametsäksi, joka on kokous- ja myyntinäyttelypaikka.
– Käsityöyritys ei voi lähteä suurilla investoinneilla, vaan sen tulee kasvaa vähitellen. Yrittäminen on kodin perintöä: se on omien rajojen hakemista. Aina tulee yrittää ja yrittää.
Lapuan kaupunki antoi Vuokolle vuonna 2001 ”Karhun kynnet” -tunnustuspalkinnon kaupungin elinkeinoelämän kehittämisestä.
Puolen hehtaarin puutarha
Vuokko Korkeamäki sanoo puutarhan olevan hyvä insipiraation lähde.
Yrityksen rakennusten väli jäi puutarha-alueeksi, ja sitä on rakennettu kymmenen viime vuoden aikana pikkuhiljaa.
– Virhe olikin, että pihaa ei laitettu heti, harmittelee Vuokko, kun pihalta puuttuvat pariskunnan haluamat korkeat puut.
Vuokko näkee taiteen ja puutarhan tukevan vahvasti toisiaan.
– Puutarhassa saa pään tyhjennettyä, jolloin syntyy hyviä ajatuksia. Yöllä saattaa herätä ajatus, mitä puutarhaan tehdään. Pääjutut teemme Hannun kanssa yhdessä: minä ideoin ja kysyn mieheltä, sopiiko.
Puolen hehtaarin puutarha koostuu hyvin hoidetuista nurmikentistä, kivikumpareisiin perustetuista perennaryhmistä, paviljongeista ja kaariportista sekä lammesta, johon on asennettu voimakas suihku.
– Se on luonnonpohjainen lampi, jonka pohja on savea ja kiveä. Vetensä se saa ojia pitkin tulevista pintavesistä ja kuivina kesinä lampi voi kuivaa, kertoo Vuokko.
Kulku käy ahtaasta portista
Vuokko kertoo kanttaavansa polkujen ja perennaryhmien reunat.
– Olen haaveillut reunoihin metallilevyjä, jotta kanttaamisesta pääsisi. Kohopenkkejäkin olen suunnitellut, sillä niissä kasvit viihtyisivät paremmin.
Korkeamäet ovat laittaneet perennaryhmien alle sanomalehtiä, jotta rikkaruohon perkuuta ei olisi paljoa.
Vuokkoa sanoo tykkäävänsä valkoisista ja sinisistä kukista.
– Keltaista väriä on perennoissa liiankin paljon. Suosikkikukkani on sinivaleunikko, sillä sen sininen väri on kaunis.
Puutarhassa on useita portteja, ja Vuokko sanookin olevansa porttien ystävä.
– Onko se körttiläisyyttä, että ahtaasta portista pääsee elämän tielle.
Vuokko onkin valmistanut keraamisia körttipareja jo 30 vuoden ajan ja tytär on piirtänyt körttimukeja.
– Juuret on körttiläisyydessä, sillä mummollani oli musta asu aina, kun hän meni kirkkoon. Nyt kirkkokansa on maallistunut.
Puutarhan helmenä on syreeniryhmän sisään kätkeytyvä salainen puutarha. Se on hiljentymistä varten. Siellä pulppuaa pieni vesiaihe ja oksistosta roikkuu kristallilamppu.
Lintukodossa on useita rakennuksia: Kaukametsä on entinen tallirakennus ja saneeratuissa navettarakennuksissa ovat myymälät. Taustalla on lampi vesisuihkuineen.
Huvimajan kukinnasta vastaavat kärhöt ja monet kesäkukat ruukuissa. Ympärillä on runsas istutus perennoja. Sisäänkäynnin vasemmalla puolella on syyskesällä kukkiva päivänsilmä (Heliopsis helianthoides), jonka takana hohtaa harmaalehtinen hopeamaruna (Artemisia ludoviciana). Pienet oranssit kukat kuuluvat oranssikeltanolle (Pilosella aurantiacaTaaempana on mm. kultahelokki (Oenothera fruticosa) ja ukonhattuja (Aconitum).
Salaisen puutarhan oksistosta roikkuu kristallilamppu.
Korkeamäkien puutarhan pääväylä johtaa Lintukodosta Kaukametsään. Portti patsaineen ja istuksineen on rakennettu polulle. Polkua reunustavat jättipoimulehdet (Alchemilla mollis).
Ikkunan ympärillä olevassa ryhmässä kukkivat vasemmalla jalopähkämö (Stachys macrantha), ikkunan takana on sormustinkukkia (Digitalis purpurea) ja oikealla puolella palavaarakkautta (Lychnis chalcedonica) sekä valkokukkaisia akileijoja (Aquilegia-lajike).
Rebecca-patsas on sijoitettu lammen läheisyyteen.
Vuokon lempikukka on sinivaleunikko (Meconopsis betonicifolia), jolla on suuret, taivaansiniset kukat.
Kansanperinteen mukaan lintukoto sijaitsi äärimmäisessä etelässä,
jossa muuttolinnut asuivat talvet.
Nykyään lintukodolla tarkoitetaan pientä, turvallista ja kotoisaa paikkaa.
Salainen puutarha on hiljentymispaikka. Maria-patsasta reunustavat pitsiverhot.
Enkelit ovat Katja Korkeamäen suunnittelemia.
Vuokko on valmistanut keraamisia körttipareja 30 vuoden ajan ja tytär on suunnitellut kuvan körttimukeihin.
