Toukokuun 2010 nimikkokasvit ovat tuohituomi ja kevätkaihonkukka. Molemmat kukkivat toukokuussa. Pikkupuihin luettavalla tuohituomella on valkoiset kukat, kun taas maata myöten suikertavalla kevätkaihonkukalla on taivaansiniset kukat. Kuukauden kasvit nimeää Taimistoviljelijät ry.
Aniharvalla puulla on yhtä kaunis runko kuin tuohituomella (Prunus maackii). Sen tuohimainen, ruskeankeltainen runko kiiltää kullan tavoin. Runko ja tummat ohuet oksat erottuvat parhaiten lehdettömään aikaan, jota meillä kestää syyskuusta toukokuuhun, siis kahdeksan kuukautta! Tuohituomen runko on aluksi pysty, mutta iän karttuessa rungon haarat vääntyvät mutkille ja voivat jopa kaartua sivuille. Paljon tilaa vaativa vanha tuohituomi sopiikin parhaiten puistoihin sekä keskikokoisille ja isoille tonteille.
Tuohituomen kellanvalkoiset kukkatertut avautuvat touko–kesäkuun vaihteessa. Loppukesällä tertuissa riippuvat mustat pikkuiset luumarjat. Tuomille tyypillisesti marjat ovat syömäkelvottoman kitkerät. Lehdet muistuttavat kotoisen tuomen lehtiä, ja lehdistön syysväristä tulee useimmiten vaaleankeltainen.
Tuohituomi on nopeakasvuinen, 5–10 metriä korkea pioneeripuu. Se menestyy auringossa tai puolivarjossa vyöhykkeillä I–VI eli Rovaniemellä saakka. Tuohituomi elää keskimäärin noin 60-vuotiaaksi Suomen kaupunkipuistojen olosuhteissa.
Kevätkaihonkukan (Omphalodes verna) taivaansiniset kukat täplittävät puiden alustoja ja perennapenkkien reunamia usein jo huhtikuun lopussa. Tänä vuonna kukinta siirtyi selvästi toukokuun puolelle paksun lumipeitteen vuoksi. Tuoksuttomat pikkukukat muistuttavat väriltään ja kooltaan kosteikoissa viihtyviä lemmikkejä.
Maanpeiteperennaksi sopiva kevätkaihonkukka leviää mullan pintaa myöten kasvavilla pitkillä versoilla, ja sen lehdistö kohoaa vain 10 sentin korkeuteen. Kevätkaihonkukka viihtyy parhaiten puolivarjoisilla paikoilla ja suojassa kuivattavilta tuulilta. Istutusalueen on lisäksi hyvä jäädä talven ajaksi lumen peittoon.
