Kuivalla kalliorinteellä kasvaa jäkälää ja ryhmä aniliininpunaisia tervakukkia. Ne muistuttavat kauempaa katsottuna puna-ailakkeja. Komea ritariperhonen ja vaatimattomampi sitruunaperhonen kiertelevät kukasta kukkaan ja imevät mettä. Myös puolikymmentä mehiläistä pörrää kukkien ympärillä.

Yksi mehiläisistä erehtyy nousemaan mäkitervakon kukkavartta pitkin ja jää siivestään kiinni. Kukkavarressa on ruskehtavaa tervamaista töhnää, minkä oletetaan suojaavan kukkaa kiipeäviltä muurahaisilta ja muilta tarpeettomilta ötököiltä. Mehiläinen ei tunnu pääsevän irti, vaikka kieppuu puolelta toiselle ja kiertää vartta ympäri.

Mäkitervakko kuuluu kohokkikasveihin ja on alkuperäinen luonnonkasvi. Se on erinomainen kuivan ja aurinkoisen, jopa paahteisen ja hiekkapitoisen maan kasvi sopien myös luonnonmukaisille pihoille. Entisessä kivipihassamme oli muutaman neliömetrin alue mäkitervakkoa. Kasvupaikka oli nurmikolla, mutta keväällä tervakkomättäiden alkaessa kasvaa, ne piti tietysti jättää leikkaamatta. Kukinnan päätyttyä oli tapana leikata ruohosaksilla tahmeat kukkavarret siemenineen ja sitten ajaa kasvusto ruohonleikkurilla.

Jaa artikkeli