Toukokuun kasveiksi valitut kylmänkukat ja lamohietakirsikka viihtyvät auringon paahteessa ja pärjäävät vähällä vedellä. Maata tehokkaasti peittävä lamohietakirsikka nautiskelee kevätauringosta hiekkaisilla rinteillä ja puhkeaa valkoisiin kukkiin toukokuun puolivälissä. Kylmänkukat availevat sinisiä nuppujaan kivikoissa heti lumien sulettua.
Lamohietakirsikka kiipeilee rinteillä
Lamohietakirsikka (Prunus pumila var. depressa) on maanpeittopensas, joka leviää nopeasti kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla. Se menestyy vettä läpäisevässä maassa jopa Lapissa VI-vyöhykkeellä asti, jos talvella riittää lunta kasvin suojaksi. Parikymmentä senttiä korkea kasvusto koostuu ylöspäin kasvavasta lehdistöstä ja maanpintaa myöten suikertavista jäykistä ruskeista varsista. Himmeänvihreät lehdet puhkeavat toukokuussa ja muuttuvat syksyllä punaisiksi. Kukinta alkaa noin viikon kuluttua lehtisilmujen avautumisesta, yleensä toukokuun puolivälissä. Runsas kukinta kestää pari viikkoa, minkä jälkeen kasvi tuottaa harvakseen kiiltäviä punamustia luumarjoja.
Lamohietakirsikan versot kasvavat yli metrin mittaisiksi eivätkä juurru maahan. Ne kannattaakin istuttaa katteeseen noin metrin välein. Saksien kanssa ei tarvitse hyöriä joka vuosi. Terveille lamohietakirsikoille riittä leikkaus muutaman vuoden välein.
Kivikossa kukkivat kylmänkukat
Jos kevät on aikainen ja lumikin sulaa vauhdilla, kylmänkukat (Pulsatilla) aloittavat kukintansa jo huhtikuussa. Tänä vuonna niiden kukintaa ajoittuu toukokuulle asti.
Kylmänkukat viihtyvät aurinkoisissa kukkaryhmissä, joissa on hiekansekainen tai ojitettu, 20-40 senttiä syvä kasvualusta. Tärkeää on, että maa kuivuu nopeasti sateiden jälkeen. Luonnossa kylmänkukat kasvavat niukkaravinteisilla mäntykankailla.
Pihamullassa kylmänkukkamätäs kasvaa 20-30 senttiä korkeaksi. Koristeelliset siemenet hopeisine haituvineen kehittyvät heti kukinnan jälkeen. Myös kasvin lehdet ovat pitkä- ja vaaleakarvaisia. Hitaasti leviäviä taimia istutetaan 16 neliömetriä kohden. Paalumaisen pääjuuren vuoksi kylmänkukkia on vaikea jakaa.
Suomessa suosituin kylmänkukka on siniviolettikukkainen tarhakylmänkukka (Pulsatilla vulgaris), jonka lajikkeisiin kuulu myös muutama tummanpunainen ja valkoinen muoto. Kukat ovat isoja kasvin kokoon verrattuna, lehdet tillimäisen kapealiuskaisia.
Kangasvuokkoa (Pulsatilla vernalis) kasvatetaan taimitarhoilla vain vähän. Luonnossa se kasvaa rauhoitettuna lähinnä Itä-Suomen harjumaisemissa. Kangasvuokolla on valkoiset terälehdet ja talvehtivat leveäliuskaiset lehdet.
