Auringonkukat hehkuvat lämpöä ja valoa kurottelivat ne sitten kasvimaan laidalla tai keskellä kukkapenkkiä, johon niiden siemenet ovat talvella lintujen mukana kantautuneet. Harva kukka sytyttää katsojassa yhtä optimistisia ajatuksia. Ehkä juuri siksi moni pieni puutarhurinalku aloittaa kasvatusuransa tästä komeasta, mutta helppohoitoisesta kasvista. Valittavana on niin korkeita kuin matalia lajikkeita, joissa voi olla joko kerrottuja tai yksinkertaisia kukintoja. Kesän trendikkäimmät kukat hehkuvat tänä vuonna tumman purppuraisina.

Auringonkukan sukuun (Helianthus) kuuluu kaikkiaan 67 lajia, joita kasvatetaan Yhdysvalloissa, Euroopassa, Japanissa ja Venäjällä. Suosituin lajeista on kaikkien tuntema auringonkukka, Helianthus annuus, jota ei liene nimetty pelkkien ulkoisten ominaisuuksiensa mukaan. Auringonkukat ovat varsinaisia auringonpalvojia, sillä kasvien varret kiertyvät päivän kuluessa niin, että kukkien keskustat ovat aina kääntyneinä aurinkoon.

Alun perin auringonkukkia kasvattivat pohjoisamerikkalaiset intiaanit, mutta nykyisin niitä viljellään niin siemenistä saatavan öljyn kuin komeiden kukkiensa vuoksi ympäri maapalloa. Korkeimmat lajikkeista kasvattavat yli kaksimetrisen varren, joka siemenkakun kypsyessä on hyvissä ajoin tuettava, sillä kypsyvät siemenet ja kesäinen tuuli saavat vankimmankin varren taipumaan. Matalimmat auringonkukat jäävät alle metrin korkuisiksi ja voivat yhden suuren kukan sijaan tuottaa jokaisesta lehtihangasta oman kullanhohtoisen pikkuauringon.

Jättikukassa hehkuu kesä

Auringonkukkien suosio tuntuu vuosi vuodelta kasvavan sitä mukaa, kun markkinoille tulee uusia lajikkeita. Suurista kukista saa sympaattisia koristeita niin työpöydän piristeeksi kuin hääjuhliin. Tutuin väreistä on edelleen lämmin keltainen, mutta yhtä hyvin kukissa voi nähdä sitruunankeltaista, oranssia tai viininpunaista. Amerikassa auringonkukkien kasvatus on noussut monen erityiseksi harrastukseksi, ja kukkien ympärille on muodostunut omat trendinsä. Tämän kesän ehdottomia suosikkeja ovat tummanpunakukkaiset lajikkeet, joiden siemeniä on viime vuosien aikana ollut saatavilla myös meillä.

Terälehtien värin lisäksi ilmettä kukalle antaa sen keskusta, joka kukan avautuessa on vihertävä ja tummuu vähitellen siementen kypsyessä. Joillakin lajikkeilla keltaiset terälehdet peittävät koko keskustan, jolloin koko kukka näyttää pehmeältä keltaiselta karvapallolta. Jokainen terälehti muodostaa itse asiassa oman kukkansa. Tuttu keltalehtinen kukka on oikeastaan kukinto, jossa voi nähdä peräti 2000 pientä kukkaa vieri vieressä.

Auringonkukat pysyvät maljakossa kauniina noin viikon, kun niihin maljakkoon laitettaessa leikkaa terävällä veitsellä uuden, vinon imupinnan. Paksu varsi leikkaantuu siististi esimerkiksi leipäveitsellä. Saksilla vartta ei saa katkaista, sillä ne puristavat kukan solukot kiinni, jolloin vesi ei pääse nousemaan vartta pitkin tehokkaasti. Kun varren leikkaa reippaasti vinoon, syntyy suuri ja toimiva imupinta, joka ei pääse liimautumaan maljakon pohjaa vasten. Vasta-auenneiden kukkien siitepöly kypsyy muutamassa päivässä, joten maljakko kannattaa sijoittaa vaikkapa ikkunalaudalle, josta varisevan siitepölyn saa pyyhittyä vaivatta.

Monta iloa siemenistä

Pihalla kasvavat auringonkukat saavat hymyn kasvoille happamimpanakin työpäivänä. Niiden teho voimistuu entisestään, jos kypsyville kukille askartelee hymyilevät kasvot. Kukan saa virnistämään, kun nyppii raakoja siemeniä pois niin, että aukkokohdista muodostuvat silmät ja suu. Aurinkoisin naama syntyy kukinnosta, jolla on mahdollisimman suuri keskus. Kukka ei moisesta nyppimisestä kärsi, joten hymy valaisee pihaa jopa parin viikon ajan.

Jos auringonkukista haluaa kerätä satoa, on kypsyvät siemenkakut syytä suojata ajoissa puutarhan siivekkäiltä vierailta. Kypsyvien siementen päälle voi solmia ilmavat huput esimerkiksi kasvuharsosta tai paperipusseista. Kun kukintojen tausta on muuttunut ruskeaksi, on aika ryhtyä sadonkorjuuseen.

Helppo tapa on leikata kukat sellaisinaan ja jättää niihin sopivan mittainen varrenpätkä, josta ne saa ripustettua kuivumaan sisälle. Löyhästi paperipussiin upotettuina kukat kuivuvat tehokkaasti, ja kuivuessaan irtoavat siemenet jäävät talteen paperipussin pohjalle. Kun koko siemenkakku on kuiva (noin 2-3 viikon kuluttua), irtoavat loputkin siemenet helposti sormilla haromalla. Kypsät siemenet voi taltioida lintujen talviruoaksi. Niistä voi myös kasvattaa meheviä, vihreitä versoja salaattien koristeiksi, kun talvi estää viherpuuhat ulkosalla.

Auringonkukkia kasvatetaan monilla kesäkukkien itsepoimintatilalla. Myös useat eri kaupungit ovat kylväneet niitä viherhoitopelloilleen. Muutama kukka tarttuu edullisesti matkaan torilta tai lähikaupasta.

Jaa artikkeli