Monet luonnonkukat aloittavat parhaillaan kukintaansa. Siro kukkakimppu kahvipöydällä tai terassin pieleen sijoitettu suuri maitotonkka täynnä koiranputkia on osa kesäjuhlien idylliä. Kestävimmät kimput poimitaan aamulla nuppuisina.

Luonnonkukatkin saa kestämään maljakossa useita päiviä, kun valitsee oikeita kasveja ja kerää kukat viileällä säällä. Keskipäivän auringossa kasvit haihduttavat paljon vettä. Tällöin niiden johtosolukkoihin syntyy poiminnan yhteydessä helposti ilmakuplia ja kukat nuutuvat maljakossa. Virkeimmillään kukat ovat aamulla, jolloin niiden nestetasapaino on kunnossa. Paras aika kerätä luonnonkukkia on pilvipoudalla heti kasteen kuivahdettua.

Kimpun kukat löytyvät pihalta ja luonnosta

Maljakossa kestäviä lajeja ovat esimerkiksi kielot, koiranputket, apilat, siankärsämöt, kissankellot ja keltamatarat. Mesiangervon hattaramaiset kukinnot sen sijaan lakastuvat maljakossa nopeasti. Ruohovartisten kukkien keskellä runsautta luovat pihlajan ja syreenin kukkivat oksat.

Luonnonkukkia voi omien mieltymystensä mukaan sekoittaa myös pihan perennojen ja pensasruusujen kanssa. Muhkeimmat ryhmäruusut ja pionit saattavat kuitenkin tukahduttaa hentojen luonnonkukkien herkkyyttä. Kesäisten kimppujen näppäriä ja riittoisia aineksia ovat lupiini, töyhtöangervo ja vuorikaunokki.

Virpiangervojen ja norjanangervojen pitkillä kukinnoilla voi luoda kimppuun näyttävää ilmavuutta. Riippakoivun siroja latvoja tai pikkutalvion pitkiä versoja voi kieputtaa pesäksi kimpun ympärille. Valuvan laahuksen kimppu saa muutamalla villiviinin varrella.

Kukkakimpun keräämisessä pätevät jokamiehen oikeudet. Useimmat pihan ja lähiluonnon kasveista eivät kärsi muutaman kukkavarren keräämisestä. Jotkut jopa innostuvat entistä runsaampaan kukintaan. Harvinaiset ja rauhoitetut kasvit, kuten kämmekät, ovat asia erikseen. Yleistäkään kasvia ei saa kerätä samalta paikalta ylenpalttisesti, koska ahkera kerääminen voi johtaa kasvin häviämiseen kyseiseltä kasvupaikalta.

Jotain tuoksuvaa, jotain vihreää…

Kukkien herkkyys korostuu, kun kimpussa on myös vihreitä lehtiä. Omalla pihalla kasvava kanukka tai tammi ei kärsi muutaman pienen oksan leikkaamisesta. Myös syreenien herttamaiset lehdet raikastavat kimppuja. Marjakuusen tummat neulaset ovat oiva vastakohta valkoisille kukille, mutta esimerkiksi hopeasalavan lehdet lakastuvat välittömästi.

Kokeilemalla voi löytää kotipihalta ja metsiköistä loistavia kimppuaineksia. Kielon lehdistä voi koota pienelle kimpulle soman pieluksen. Sananjalat korvaavat mökkikimpuissa kukkakauppojen nahkalehden ja päivänliljojen lehdistä tulee levennettyjä karhunheiniä. Suuren lattia-asetelman voi rakentaa vaikkapa raparperin lehtien keskelle. Hetken kuluttua kuunliljan lehdet ovat kotifloristin iloksi kasvaneet suuriksi ja niiden avulla voi loihtia kimpuille siistit vihreät kaulukset.

Itse kerätty sekakimppu ei kaipaa virkisteitä, jotka on suunniteltu viljellyille leikkokukille. Kukat kestävät kauan, kun ne laitetaan heti keräämiseen jälkeen veteen odottamaan kimpuiksi sitomista.

Kun kimppu on sidottu tiukasti kiinni, varsiin leikataan veitsellä vinot imupinnat, ja kimppu asetetaan maljakkoon raikkaaseen veteen. Lisäaikaa kimppu saa, jos maljakon vesi vaihdetaan päivän, kahden välein ja samalla varsiin leikataan uudet imupinnat. Ja kun kimppu osoittaa kuihtumisen merkkejä, voidaan lähteä keräämään aineksia uuteen kesäiseen sommitelmaan.

Jaa artikkeli