Vaikka me ihmiset valmistaudumme täyttä päätä sydäntalviseen joulunviettoon, niin siivekkäät pienystävämme lintulaudoilla ovat jo aloittaneet kevätvalmistelut. Tämän voi jo nyt havaita lintujen lisääntyneenä ääntelynä ruokintapaikkojen läheisyydessä.

Linnuilla on ilmeisen selkeä kuva siitä, että näinä päivinä vietetään vuoden vähävaloisimpia hetkiä. Yhtä selkeä lintujen ¤ymmärrys¤ lienee siitä, että pian päivät pitenevät – lisääntymiskausi lähestyy. Voidaan siis sanoa, että talviruokinnan merkitys linnuille piilee sekä talvikuolleisuuden vähentymisessä että vahvojen lintuyksilöiden paremmassa poikastuotannossa. Seurauksena eräiden lintulajien, kuten sinitiaisten talvikannat, ovatkin monikymmenkertaistuneet talviruokinnan ansiosta.

¤Ravintoloitsijalle¤ neuvoksi

Ehdottomasti helpoin tapa ruokkia lintuja on käyttää runsaasti energiaa sisältäviä auringonkukansiemeniä, jotka sitäpaitsi soveltuvat monille lajeille. Niinikään vaivatonta on hankkia rasvapalloja, ja nämä ruokintatavat täydentävätkin kelpo tavalla toisiaan. Runsaan rasvapitoisen aterian tarjoavat myös maapähkinät, jotka kannattaa murskata jo pelkästään riittoisuuden vuoksi.

Muista ateriatyypeistä voidaan mainita leivänmurut, mutta tällöin pitää aina välttää tummia leipiä niiden suolapitoisuuden vuoksi. Tutun vaihtoehdon tarjoavat myös viljatuotteet, kuten kauranjyvät ja -hiutaleet sekä hirssit. Omenia voidaan myös tarjota linnuille, ja menekkiä on joskus myös kuivatuille pihlajanmarjoille.

Huomaavainen toimenpide on varata hiekkaa ruokintapaikalle. Linnut tarvitsevat hiekkaa lihasmahassaan, joka helpottaa ruoan käsittelyä. Näin moni lintu välttää vaarallisen hiekanhakumatkan ajoväyliltä.

Koskaan ei voi korostaa sitä seikkaa, että kun lintujen talviruokinta aloitetaan, niin sitä on jatkettava aina kevään tuloon asti. Vertailukohtaa voi hakea kuvitteellisesta tilanteesta, jossa työpaikkaruokala lakkautettaisiin ensimmäisenä toimintapäivänään ja täydet lautaset vietäisiin ruokailijoiden edestä ensimmäisen haarukallisen jälkeen. Jos ihmiselle kuvatunkaltainen tilanne aiheuttaakin ¤vain¤ hämmennystä, niin satunnainen ruokinta voi koitua linnuille kohtalokkaaksi.

Lintulautojen ja ruokinta-automaattien on rakenteeltaan ehdottomasti oltava sellaisia, että ruoka ei pääse kosketuksiin lintujen ulosteiden kanssa. Näin vältetään osaltaan salmonelloositartuntoja.

Monikaan ei pidä siitä, että haukat tai pöllöjen vierailevat harventamassa lintulautojen vakioasiakkaiden kantaa. Asian tilaa voi parantaa sijoittamalla ruokintapaikka pensaan tai puun läheisyyteen. Toisaalta on muistettava, että yksikin ruokintapaikan keksinyt kissa voi tehdä tyhjäksi kaikki turvallisuustoimenpiteet.

Lintulajien pöytätapoja

Linnuilla on kovin erilaisia tapoja käyttäytyä ruokintapaikoilla, ja tämä on eräs talviruokinnan suurimmista ihmiselle iloa tuottavista seikoista. Ihmetellä voi, kuinka tiaiset ja punatulkut saavat auki auringonkukansiemenet ¤pelkällä¤ nokallaan. Omien kokemuksieni mukaan hömötiaiset ¤hälyttävät¤ ihmisen sydäntäsärkevällä ¤rääkymisellään¤ riittävissä ajoin ennen lintulaudan tyhjentymistä. Tämä on pettämätön merkki.

Mustarastaat kaivaa kuopsuttavat ruokintapaikoilla puunlehtien alusia pienimmistäkin pälvistä ja muista vähälumisista katveista, mikä on tyypillistä myös muille ruokintapaikkojen läheisyydessä talvehtiville muuttolinnuille. Näihin talvehtijoihin kuuluvat muun muassa punarinnat ja peukaloiset, harvemmin mustapääkerttu.

Vaikka erilaisiin pensaisiin jääneistä marjoista hyötyy eniten mainittu mustapääkerttu, niin varsinaisen marjankäyttäjäryhmän muodostavat rastaat ja tilhet. Myös silloin tällöin taviokuurnat, nuo käpylintuja muistuttavat pelottomat pohjoisen asukit, vaeltavat etelämpään. Tällöin niiden houkuttimeksi ruokintapaikoille sopivat erityisesti kuivatut pihlajanmarjat.

Rasvapallon pintaan ankkuroituvat tikat tarjoavat ruokintapaikkojen ehkä huvittavimman näyn: käpy- ja joskus valkoselkätikat ahmivat rasvaa antaumuksella välittämättä lainkaan siitä, että voivat samalla pyöriä kuin väkkärät rasvapalloon tapahtuneen tyylirikkoisen laskeutumisensa ansiosta.

Vaikka jotkut saattavat pitää ruokintapaikkojen suurikokoisia rohmuajia, kuten variksia, harakoita, närhiä sekä Pohjois-Suomessa kuukkeleita kiusallisina, kuuluvat nämäkin linnut osaksi ihmisen avustamaa einestäjäkuntaa. Jos asia koetaan riesana, voi tarjotun ruoan kappalekokoa vaihtaa pienimmäksi. Tunnettua on, että mainitut varislinnut suosivat suurikokoisia annoksia, kuten leivänkannikoita sekä pähkinöitä.

Jaa artikkeli