Saaristossakin alkaa jo näyttää syksyiseltä, vaikka lämpötilat muistuttavatkin välillä jopa kesää. Yöt ovat olleet hyvin lämpimiä. Haavat muuttuvat kananpojankeltaisiksi, vaahteroiden lehdenkärjet alkavat tuleentua ja saarnien tutut silhuetit muuttuvat lämpimän rusehtavan keltaisiksi.
Kohta alkaa lehtien haravointi, jota jatkuu seuraavat viikot.
Haravointi onkin mukavaa puuhaa, mikäpä sen terveellisempää liikuntaa. Kevyt hiki nousee pintaan ja puna poskille. Lehdistä kompostoituu mitä parhainta kateainetta pihan pensaille, ruusuille ja perennoille – hommasta on siis todellista hyötyä.
Luin juuri Suomen Luonto -lehdestä, että vaahterantervatäplää – eli sitä tautia, joka tekee mustia pilkkuja lehtiin – voi estää poistamalla pudonneet lehdet puun alta. Maahan jääneisiin lehtiin nimittäin jää taudin itiöitä, jotka keväisen ilmavirran mukana kulkeutuvat takaisin puuhun, ja kiinnittyvät kehittyviin lehtiin tartuttaen nämä vuorostaan tautiin.
Etenkin vaahteran lehdet kannattaa siis haravoida ja hävittää jopa polttamalla. Ehkä lehtikomposti, joka on riittävän kaukana vaahteroista, riittäisi. Lehtien polttamisesta tulee niin kova katku eikä se tunnu oikein ekologiseltakaan.
Kaikkia puita ruska ei kaunista. Lepät pysyvät vihreinä lehtien putoamiseen saakka, ja tammet vain ruskistuvat. Tarkemmin katsottuna se ruskeakin on oikein kaunis, pehmeän lämmin väri. Ja on mukavaa, että tammet ovat vielä terhakan vihreitä eikä koko syksy tule kerralla. Silläkin on arvonsa.
