Majavankaaleja on sekä valkoisia että keltaisia. Keltamajavankaali (Lysichiton americanus) on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista ja sitä tavataan aina Alaskan leudoimmilta seuduilta saakka. Keltamajavankaali on hyvin iso kasvi, asetuttuaan sen lehdet voivat kohota metrin, puolentoista korkeuteen. Varttahan sillä ei oikeastaan ole. Kauniit, keväiset kukat ovat nekin suuret, kolmikymmensenttiset.

Valkomajavankaali (Lysichiton camtschatcensis) vähän pienempi, vajaan metrin korkuinen, ja sen kukatkin ovat samassa suhteessa vähän pienemmät. Valkomajavankaali on kotoisin itäisestä Siperiasta, Japanista ja niiltä suunnilta. Molemmat lajit viihtyvät kosteassa maassa, luonnonvaraisilla kasvupaikoillaan jopa mudassa ja liejussa. Ei ole aivan varmaa, miten ne selviytyisivät liejukossa Suomen talvesta ja jäätyvästä maasta, joten varmaankin on viisainta istuttaa kasvit ensin vähän ylemmäs eikä ojan pohjalle. Jos kasvit sitten alkavat viihtyä, voihan kokeilla ja istuttaa jakopalan vaikka täyteen velliin.

Jaa artikkeli