Trimmerin naru loppui eikä uutta saa ennen kuin pääsee rautakauppaan. Siihen katkesi ojien pielten siistiminen. Nurmikon voisi kuitenkin leikata. Leikkuriin on juuri vaihdettu uusi, tuliterä sytytystulppa.

Muutaman nykimisen jälkeen alkaa näyttää siltä, että leikkuri on huono lähtemään käyntiin, olipa sytytystulppa sitten uusi tai vanha. Käynnistysnarun tempominen alkaa pyörryttää, hermostuksesta puhumattakaan. Puutarhanhoito on näköjään tekniikkalaji, ja tällä kertaa tekniikka petti.

Kun mikään ei toimi, on aika juoda kuppi kahvia ja pohtia rauhassa taktiikkaa. Puutarha tekisi mieli siistiä, ja ruoho kasvaa kohisten. Sitä ei voi jättää leikkaamatta kovinkaan moneksi päiväksi, sitten se on jo heinikkoa.

Onneksi liiterin kätköistä löytyy viikate. Sellainen kuuluu olla joka puutarhavajassa, kaiken varalta. Teroituskivi esiin, muutama sipaisu terää vasten ja hommiin! Työ sujuu hitaasti, hiki valuu, mutta on kuitenkin ilo saada puutarha siistiksi. Niittäminen on sitä paitsi mitä parasta hyötyliikuntaa.

Viikatetta heilutetaan vapaasti, ei nykivin liikkein. Heiluriliikkeen annetaan viedä oikealle, ja sieltä terä saa tarvitsemansa voiman leikkuuta varten. Liikaa ei ahnehdita kerralla, muutama sentti vain, niin työ sujuu kevyesti.

Jaa artikkeli