Lämpimät, sumuiset ja sateiset päivät jatkuvat, yötkin ovat olleet lauhoja täällä Keski-Suomessa. Kun kiertelee pihapiirissä, täytyy olla oikein tyytyväinen, kuinka viisaita kasvit ovat. Kaikki mikä alkusyksystä lakastui, on pysynyt lepotilassa.
Asiaa on varmasti auttanut se, että lämpötila on sentään enimmäkseen pysynyt +5 asteessa tai sen alle. Tuo +5 celsiustahan on se ratkaiseva lämpötila, josta ylöspäin noustessa, kasvukausi alkaa – ainakin siis tilastoissa.
Kesäkukkien ruukkujen multapaakut ovat kumollaan uusissa kukkapenkeissä, ja niin kuin näkyy, juurilla on ollut niissä hyvät oltavat.
Ruusun- ja syreeninsilmut ovat aivan levossa, kevään pikkusipuleista, varhaisista pioneista tai muista kevätkukkijoista ei näy jälkeäkään. Nurmikko vihertää, imikän ja voikukan lehdet makaavat maata pitkin raikkaan vihreinä, unikkojen karvaiset lehtirusetit – niin kuin aina – odottelevat terhakkaina kevättä.
Jotkut päivänliljoista työntävät lehtiversojaan yhä ylemmäs. Niistä ei voi sanoa, että niiden lepokausi olisi häiriintynyt, sillä esim. rusopäivänlilja, Hemerocallis fulva , ei ollenkaan asetu lepoon. Se vain lakkaa kasvamasta, kun ei voi kasvaa, ja jos kesken talvenkin tulee lämpimiä, se jatkaa vanhojen versojensa venyttämistä.
Lokakuun talven yllättäessä minulle jäi monta ämpärillistä päivänliljoja saunalle. Sain kuitenkin istutettua ne maahan, kun nämä sulat tulivat. Näistä päivänliljoista ei nyt näy mullan alta huiskaustakaan. Se on hyvä merkki; tekevät siellä juuriaan.
