Koristeheinät ovat meistä useimmille vielä uusia tuttavuuksia. Naapurimaissamme Ruotsissa ja Virossa ne ovat jo vallanneet paikkansa ja kuuluvat itsestään selvästi useaan puutarhaan.

Keski-Euroopassa puutarha ei ole täydellinen ilman monivuotisiakoristeheiniä, jotka nyt tekevät tosissaan tuloaan myös suomalaisiinpuutarhoihin. Meillä on kasvatettu jo useita vuosikymmeniä viiruhelpiä(Phalaris arundinacea ¹Picta¹) sekä sini- ja karhunnataa (Festuca glauca, F.scoparia), mutta harva tuntee vielä sellaisia kasveja kuin kultatesma,rantavehnä ja mammuttiheinä.

Kesällä heinien korret kahisevat romanttisesti tuulessa huojuessaan.Syksyllä ne kuivuvat komeiksi talventörröttäjiksi. Heinien kukat ovattuulipölytteisiä, joten niiden ei tarvitse houkutella hyönteisiä värikkäälläkukinnalla. Toisaalta niiden kellertävät, ruskehtavat tai hopeiset kukinnotkeventävät voimakasvärisiä kukkaryhmiä. Myös heinien kapeat ja ehytlaitaisetlehdet erottuvat selkeästi muiden kasvien soikeista, pyöreistä jaliuskaisista lehdistä.

Koristeheinissä matalia ja korkeita lajeja

Koristeheinissä riittää mistä valita. Erityisen haluttuja puutarhakasvejaovat pienehköt, kelta- ja valkoviiruiset koristeheinät, sillä ne leviäväthillitysti ja värittävät kasviryhmiä koko kasvukauden ajan. Tällaisia ovatesimerkiksi sekä auringossa että varjossa viihtyvä, valkoviiruinenkirjosiniheinä (Molinia caerulea ¹Variegata¹) ja puolivarjossa menestyväkeltalehtinen kultatesma (Milium effusum ¹Aureum¹).

Nadat (Festuca) ja siniheinä (Molinia caerulea) puolestaan muodostavattiheitä, puolipallomaisia lehtimättäitä. Vain 20 cm korkeat nadat viihtyvätpaahteessa ja kuivassa maassa, kun taas siniheinä kaipaa hieman kosteutta.Siniheinä on varmasti yksi upeimmista luonnonvaraisista heinistämme. Silläon noin puoli metriä korkea, suppilomainen lehtimätäs, jonka ylle metrinkorkeuteen kaartuu kapea röyhykukinto.

Suurista koristeheinistä puutarhaan sopii esimerkiksi koristekastikka(Calamagrostis x acutiflora), joka pysyy hyvin kasvupaikallaan, sillä se eitee itäviä siemeniä. Korkeat mammutti- ja elefanttiheinät (Miscanthus) ovatkomeimmillaan syksyllä suihkulähdettä muistuttavien kukintojen värjäydyttyähopeisiksi. Ne kuitenkin leviävät melko voimakkaasti juurirönsyillään. Samaataipumusta on sinilehtisellä rantavehnällä (Leymus arenarius), jokakannattaakin rajata juurimatolla muista kasveista.

Jaa artikkeli