Haave, että omalta pihalta voidaan poimia vuotuiset mustikat on toteutunut. Tällä hetkellä on olemassa sopivia pensasmustikkalajikkeita marjanviljelyyn sekä myös koristepuolelle ns. monikäyttökasveiksi, lupasi tutkija Aaro Lehmushovi Turun puutarhamessuilla.
Pensasmustikan jalostustyö eteni 1990-luvulla pitkin harppauksin ja johti läpimurtoon 1990-luvun lopulla. Varsinaisia marjaviljelmiä – lajikkeilla AINO ja ALVAR – on nyt perustettuna lähes 40 ha ja vuosittain määrä lisääntyy 10-20 hehtaarin vauhdilla. Lajikkeet Aino ja Alvar sekä monikäyttömustikat SIRO ja SINE sopivat erinomaisesti myös harraste- ja omakotitarhaviljelyyn. Pensasmustikoita ollaankin nimeämässä uudelleen tarhamustikoiksi, totesi Lehmushovi MTT:n Piikkiön tutkimusasemalta.
– Pensasmustikat ovat pohjoisamerikkalaisia kasvilajeja. Niiden koko vaihtelee 30 cm:stä aina 5:n metrin korkuisiin pensaisiin. Kasvien kukka- ja marjatertut sekä marjat voivat olla erittäin suuria ja satotaso pensailla mahtava, jopa 10-12 kg/pensas (Suomessa voidaan saada 2-6 kg/pensas). Matalilla lajikkeilla löytyy 30 cm:n pituisia marjaterttuja, koko verson kärki tai verso on marjaa täynnä.
– Suurimmat marjat voivat olla jopa 3 cm läpimitaten, ja paino 2-3 g (metsämustikallamme vain 0,3-0,5 g). Nämä seikat helpottavat oleellisesti poimintaa ja sadonkorjuuta. Litra pensasmustikoita voidaan poimia viidessä minuutissa ja muoviämpärillinen noin 1/2-tunnissa.
Lehmushovi kertoi, että puolikorkeat uutuuslajikkeet Siro ja Sine laskettiin markkinoille vuonna 2001.
– Ne soveltuvat erinomaisesti koristepensaiksi ja maanpeittokasveiksi, mutta myös marjoviksi pensaiksi kotipuutarhoihin. Hyvän koristearvon sekä erinomaisen tauti- ja tuholaiskestävyyden ansiosta ne soveltuvat mm. lastentarhojen ja koulupihojen koristeistutuksiin hyvin. Ne voivat tuoda uutta ilmettä ja värikkyyttä myös puistojen ja kivikkojen reunusistutuksiin.
Monikäyttömustikat ovat erittäin kauniita kolme kertaa kesässä. Ensin keväällä ne kukkivat valkoisina, sitten pensaisiin ilmestyy 10-20 senttiset marjatertut ja viimeksi lokakuussa pensaat saavat liekinpunaisen ruskan.
Pensasmustikat viihtyvät parhaiten päivänpuoleisessa, tuulilta suojassa ja lämpimässä, loivasti viettävässä rinteessä. Kevyt, hikevä hietamaa on paras kasvualusta, neuvoi Lehmushovi.
– Sopiva pH – alle 5,5 ! – saadaan aikaan happamalla turvelisäyksellä, tarve noin 6 m3/100 m2 tai 2-3 lapiollista/taimi istutuskuoppaan annettuna.
– Riittävä kosteus maaperässä on toinen ratkaiseva tekijä pH:n lisäksi pensasmustikoiden viljelyssä. Alkukesän poutakausina tarvitaan 2-3 kertaa viikossa 2 litraa/taimi kastelu tai asennetaan kasvualustaan tihkukasteluletkut. Paras kate tällä hetkellä on kuitukangas, muita mahdollisia katteita ovat hapan turve, kuorihumus, sahanpuru ja erilaiset hakkeet.
-Nuorena pensasmustikoiden lannoitus- ja leikkaustarve on vähäinen. Lannoituksessa käytetään happamia lannoitteita kuten esim. superfosfaattia, kaliumsulfaattia ja ammoniumsulfaattia. Alppiruusulannoitteet soveltuvat myös hyvin. Nyttemmin varsinaisilla viljelmillä käytetään yksinomaan liuoslannoitteita, jotka annetaan tihkukastelun yhteydessä. Jänikset on syytä pitää poissa viljelmiltä ja marjojen kypsyessä saattavat rastaat kiusata, varoittaa Lehmushovi.
