Oma Piha-lehden numerossa 1/2010 kerroin sanoin ja kuvin naapurin rouvan komeista idänliljoista. Tänä kesänä ilmeisesti vain muutama nuppu avautuu kauniiksi ja isokokoiseksi kukaksi, koska liljakukot vahingoittivat nuppuja pahoin. Samoin kävi jo aiemmin kesällä kukkineille keisarinkruunuille eli ruskoliljoille. Tämä on ensimmäinen kesä, kun sekä liljakukot että lehtokotilot ilmestyivät sankoin joukoin naapurin kukkamaahan.
Pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa tavattava liljakukko syö liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluvia kasveja. Pahimmillaan ne voivat syödä kaikki puutarhan liljat lehdettömiksi. Aikuisten liljakukkojen lisäksi myös liljakasveilla elävä toukka syö lehtiä, kukkia ja siemeniä.
Se miksi liljakukot ja lehtokotilot ovat päässeet ”mellastamaan” kukkamaassa johtuu siitä, ettei naapuri muuton takia ole enää ollut noukkimassa ötököitä pois. Vieressä, omassa kukkamaarinteessämme emme ole juurikaan havainneet kyseisiä ötököitä, mikä johtuu luonnollisesti siitä, että koko rinne on täynnä havukasveja. Kukkivat kasvit ovat erikseen rinteessä leveissä ruukuissa alustanaan isot laattakivet.
Kerrottakoon vielä, että eräänä heinäkuun aamuna huomasimme kauniin värisen kotilon terassin puoleisella ikkunalaudalla. Se osoittautui valkohuulitarhakotiloksi, jota erään kirjan mukaan tavataan etelärannikolla jokseenkin harvinaisena. Senkään vuoksi, eikä kaiketi muutenkaan, valkohuulitarhakotilo ole yhtä vahingollinen puutarhassa kuin lehtokotilo.