Oma Piha-lehden numerossa 1/2010 kerroin sanoin ja kuvin naapurin rouvan komeista idänliljoista. Tänä kesänä ilmeisesti vain muutama nuppu avautuu kauniiksi ja isokokoiseksi kukaksi, koska liljakukot vahingoittivat nuppuja pahoin. Samoin kävi jo aiemmin kesällä kukkineille keisarinkruunuille eli ruskoliljoille. Tämä on ensimmäinen kesä, kun sekä liljakukot että lehtokotilot ilmestyivät sankoin joukoin naapurin kukkamaahan.
![Liljakukko keisarinkruunun eli ruskoliljan nupulla](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Liljakukko-nupulla-223x300.jpg)
Liljakukko keisarinkruunun eli ruskoliljan nupulla
Pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa tavattava liljakukko syö liljakasvien (Liliaceae) heimoon kuuluvia kasveja. Pahimmillaan ne voivat syödä kaikki puutarhan liljat lehdettömiksi. Aikuisten liljakukkojen lisäksi myös liljakasveilla elävä toukka syö lehtiä, kukkia ja siemeniä.
![Liljakukkojen vahingoittamia idänliljojen nuppuja](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Ingerlilja-200x300.jpg)
Liljakukkojen vahingoittamia idänliljojen nuppuja
![Sentään ainakin yksi ´Star Gazer´-idänliljan nupuista on avautunut](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Idanlilja1-200x300.jpg)
Sentään ainakin yksi ´Star Gazer´-idänliljan nupuista on avautunut
Se miksi liljakukot ja lehtokotilot ovat päässeet ”mellastamaan” kukkamaassa johtuu siitä, ettei naapuri muuton takia ole enää ollut noukkimassa ötököitä pois. Vieressä, omassa kukkamaarinteessämme emme ole juurikaan havainneet kyseisiä ötököitä, mikä johtuu luonnollisesti siitä, että koko rinne on täynnä havukasveja. Kukkivat kasvit ovat erikseen rinteessä leveissä ruukuissa alustanaan isot laattakivet.
![Valkohuulitarhakotilo ikkunalaudalla](http://omapiha.info/wp-content/uploads/2014/08/Valkohuulitarhakotilo1-241x300.jpg)
Valkohuulitarhakotilo ikkunalaudalla
Kerrottakoon vielä, että eräänä heinäkuun aamuna huomasimme kauniin värisen kotilon terassin puoleisella ikkunalaudalla. Se osoittautui valkohuulitarhakotiloksi, jota erään kirjan mukaan tavataan etelärannikolla jokseenkin harvinaisena. Senkään vuoksi, eikä kaiketi muutenkaan, valkohuulitarhakotilo ole yhtä vahingollinen puutarhassa kuin lehtokotilo.
Yksi heinäkuun kivoista puutarhayksityiskohdista ovat valkosatoisina pilkottavat metsämansikat, jotka johdattavat ajatukset kasvimaailman monimuotoisuuteen. Niiden kasvusto vihannoi viime blogitekstissäni kuvatun mäkimeiraminiityn lähettyvillä. On mukavaa, miten aromikkai
Mäkimeiraminiityn puhkeaminen kukkaan kuuluu heinäkuisiin mielihetkiini. Niitty on saanut laajentua vuosien mittaan kallioketomaiselle paikalle, jolla meirami viihtyy. Maustesatoa kertyy, liilan-aniliininpunaiset kukkasävyt ihastuttavat värisilmää ja niitty kuhisee nyt perhosia
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumi
– och njut av midsommarens ängsblommor Kom ihåg att pincera bergtallarna vid midsommar är något jag sagt många gånger. När det är gjort kan blommorna till midsommarkransen plockas. Pincera betyder […]
Kesäkuun kukkijoista viehättävimpiä on tuoksuköynnöskuusama (Lonicera caprifolium). Sen illan tullen voimistuva, uniikki tuoksu tuntuu kantautuvan suoraan vanhanaikaisista perinnepuutarhoista, joissa kasvatettiin monia hajuaistia miellyttäviä kasveja. Kuusama-ajankohta lukeutu