Viime viikolla sain viimeisetkin kukkasipulit multaan ja tarjoushintaan hankitut pensaat ja puun istutettua. Kyllä, niitäkin riitti, viimeksi pari viikkoa sitten kun tulin kaupunkireissulta, oli mukanani yhdeksän pensasta ja yksi puu! Mutta kun niitä saattaa tähän aikaan vuodesta löytyä taimimyymälöistä jopa eurolla, niin… no, eipä siitä sen enempää muuta kuin että säästöä syntyy.
Ensi keväänä on odotettavissa kukkaloistoa! Tämän kirjoituksen kuvat ovat viime keväältä, mutta samoja lajeja, tosin hieman eri värejä, on odotettavissa. Tänä syksynä keskityin tulppaanien osalta lähinnä pienten villitulppaanien hankkimiseen.
Hyasintit ovat hyviä, niitä eivät peurat syö ja ne sentään syövät lähes kaikkea! Luulen, että hyasintit saattavat jopa pelastaa viereiset tulppaanitkin syödyiksi tulemiselta. Istutinkin uusia hyasintteja oikein urakalla; sinisiä, kermanvaaleita ja monia vaaleanpunaisia ja purppuraisia lajikkeita.
Uusia narsissejakin istutin, sillä nekään eivät kelpaa tuholaisille. Tänä vuonna hankin vanhaa valkonarsisseihin kuuluvaa ’Ornatus’-lajiketta Villi niityn nettikaupasta. Vanhoissa lajikkeissa on usein huumaava tuoksu.
Näiden viimekeväisten kukkakuvien voimin ehkä jaksaa yli pimeimmän kauden, sitten alkaa vimmattu kevään odotus! Mukavaa odotusta kaikille muillekin malttamattomille!
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kevätesikot (Primula veris) ovat tulleet kukkaan. Tässä niitä kasvaa luonnostaan, olen lisäillyt niille kaveriksi narsisseja, keltavuokkoa, jouluruusuja ja varjoliljoja. On toinenkin kevätesikko, joka on ollut kukassa jo viikkokausia. Etelänkevätesikko nimittäin. Nimestään huolimatta se ei ole kevätesikkolaji, vaan aivan oma lajinsa, Primula elatior. Sille onkin otettu käyttöön toinen nimi, joka aiheuttaa varmaan jatkossa vähemmän sekaannuksia (tai
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Lumien sulettua alkaa kevään mieluisin toimi: tarkkailla mullasta nousevia sipuli- ja muiden varhaisten kasvien versoja, nuppuja ja jo kukkiakin. Tässä hienoviritteisessä havainnoinnissa ollaan tekemisissä kevätkasvien herkän voiman kanssa, joka riemastuttaa aina. Olemalla läsnä vuodenaikojen mukaan muuttuvalle omalle puutarhalle, naapurimetsälle tai kaupunkikävelyreitille, saa huomaamiensa yksityiskohtien kautta lämmintä ja syvempää yhteyttä lähitienoisiin. Esimerkiksi lumikellonkukkien vihreät merkinnät ovat
