Koska monilla ihmisillä, kuten esimerkiksi poliitikoilla, mainitaan olevan tapana puhua enemmän lillukanvarsista kuin -marjoista, laitankin tähän vastapainoksi muutaman eilen ottamani kuvan lillukoista marjoineen ja lehtineen. Niin – lillukanvarsista puhuminenhan tarkoittaa huomion keskittämistä toisarvoisiin, vähäpätöisiin asioihin, jolloin tärkeät asiat jäävät vähälle huomiolle. Kun lillukanvarret eli rönsyt suikertavat pitkin maanpintaa monen metrin pituisina, on vertaus mitä osuvin, jos puhuja ei keskity itse asiaan.
Lillukan hedelmät ovat muutaman kirkkaanpunaisen luumarjan muodostamia rykelmiä
Lapsuudessani meille tenaville maistuivat lillukat siinä missä metsämansikatkin. Tosin mansikoihin verrattuna luumarjassa on hieman happoisuutta ja ovathan ne melko mauttomiakin. Vähäisestä satomäärästä johtuen lillukkaa ei ole hyödynnetty mustikan ja puolukan tavoin. Sitä voi kuitenkin käyttää muiden marjojen ohella esimerkiksi mehuntekoon. Oheiset kuvat on otettu 11.7. hakkuuaukeaa halkovan soratien reunan lillukkakasvustosta.
-
- Kuvan ottamisen jälkeen herkuttelin näillä marjoilla
-
- Lillukka on lehtojen, piennarten, metsänreunojen ja pihakivikoiden matala kasvi
