Auringonpaistetta on ollut joulukuun puolivälistä tammikuun 2. päivään keskimäärin 54 minuuttia, täällä länsirannikolla ehkä hieman enemmän. Päivisin on sumuista, harmaata ja hämärää eikä päivän pitenemistä ainakaan vielä huomaa. Pimeyteen väsynyt mieli huutaa jo valoa ja värejä. Leikkotulppaaneja on alkuvuodesta hyvin saatavilla, niitä tulee ostettua aina uusi nippu, kun edelliset ovat lakastuneet vaasiin.
Kevään kaipuussani kotiutin myös huone-esikon (Primula obconica). Katsotaan, kuinka se viihtyy meillä.
Yksi pelargoni on virittäytynyt kukkaan. Tämä lajike on ’Calliope’. Muut ikkunalaudoilla talvehtivat pelargonit näyttävät pitkälti tuolta kuin etualan pieni ’Lotusland’. Muutamat olen jo joutunut kippaamaan kompostin puolelle.
TOIVOTAAN AURINKOISTEN PÄIVIEN PIAN LISÄÄNTYVÄN, NIITÄ KAIPAAVAT NIIN NÄMÄ PELARGONIRUKAT KUIN PUUTARHURIKIN!
Hei vaan! On taas se ihana aika vuodesta, kun Pihakalenteri on tehty ja se lähtee painosta tilaajille kuun vaihteessa. Tätä on kuukausia suunniteltu, kirjoitettu ja kuvattu. Ja nyt se on […]
Lehtikuuset (Larix) ansaitsevat tähän aikaan vuodesta erityishuomiota, sillä ne kuuluvat maiseman myöhäisimpiin värittäjiin. Kausivihantien lehtikuusten neulaset kellastuvat ennen putoamistaan perin kauniisti! Näyttää siltä kuin alkutalven aurinko säteilisi hetkisen juuri
Ihastuttava katsura (Cercidiphyllum japonicum) tuo pirteän tuoksun ulottuvuuden syyspuutarhaan, vaikka se yleensä liitetään kasvukauden aiempiin vaiheisiin. Kuultaviin keltaisen ja punaisen sävyihin syttyvien ruskaisten katsuranlehtien aromi on ihmeellisen imelä. Tuoksun voi [&h
Syksy on erilaisten kurpitsojen aikaa. Mikäpä olisi ihanampaa kuin lämmittävä, samettinen kurpitsakeitto tai uunissa paahdetut kurpitsaviipaleet pääruoan lisukkeena? Lajikkeissakin riittää kokeilemista: on spagettikurpitsaa, myskikurpitsaa, hokkaidonkurpitsaa ja vaikka mitä.
Puutarhan talvilevon aikana viherpeukalot voivat katsahtaa, millaisia kasviaiheita näyttelytiloista löytyykään. Tämänkertaisessa näyttelyvinkissä kasvit kukoistavat kirkkotekstiileissä, joita käsityömestari Helena Vaari on kirjonut 1980-luvulta lähtien maamme luterilaisiss