Auringonpaistetta on ollut joulukuun puolivälistä tammikuun 2. päivään keskimäärin 54 minuuttia, täällä länsirannikolla ehkä hieman enemmän. Päivisin on sumuista, harmaata ja hämärää eikä päivän pitenemistä ainakaan vielä huomaa. Pimeyteen väsynyt mieli huutaa jo valoa ja värejä. Leikkotulppaaneja on alkuvuodesta hyvin saatavilla, niitä tulee ostettua aina uusi nippu, kun edelliset ovat lakastuneet vaasiin.
Kevään kaipuussani kotiutin myös huone-esikon (Primula obconica). Katsotaan, kuinka se viihtyy meillä.
Yksi pelargoni on virittäytynyt kukkaan. Tämä lajike on ’Calliope’. Muut ikkunalaudoilla talvehtivat pelargonit näyttävät pitkälti tuolta kuin etualan pieni ’Lotusland’. Muutamat olen jo joutunut kippaamaan kompostin puolelle.
TOIVOTAAN AURINKOISTEN PÄIVIEN PIAN LISÄÄNTYVÄN, NIITÄ KAIPAAVAT NIIN NÄMÄ PELARGONIRUKAT KUIN PUUTARHURIKIN!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Esikot kuuluvat puutarhan kevääseen siinä kuin sipulikukatkin. Esikot sopivat pihassa kaikkialle: lehtipuiden alle pensasryhmien reunamille niitylle ruusutarhaan perennapenkkiin kivikkotarhaan sekä terassin tai kuistin ruukkuihin.
Kesän kukkaloistoa odotellessa koti koristellaan leikkokukilla. Suosituimpia lienevät tähän aikaan vuodesta tulppaanit, jotka ihastuttavat maljakossa. Ja kun kevät vihdoin koittaa toivon mukaan myös kukkapenkissä. Eihän niihin kyllästy, ei sitten millään. Alankomaat tunnetaan tulppaanimaana, mutta tuontitavaraa ne sielläkin ovat. Alunperin tulppaani on kotoisin alueelta, joka ulottuu Välimereltä aina Syyriaan ja Mongoliaan asti. Eurooppaan ne päätyivät 1600-luvun
Tässä aurinkoinen kattaus lämpimän sävyisiä sipulikukkia, sekä tulppaaneja että narsisseja. Pääsiäinen ei ole enää kaukana, ja varsinkin valoisankeltaiset narsissit vievät jo ajatukset kevättä eteenpäin.
Puistolemmikit (Myosotis sylvatica) ja luhtalemmikit (M. scorpioides) ovat vallanneet puutarhan puolivarjoisatkin kohdat upealla taivaansinisellä loistollaan. Joku pitää puistolemmikkiä rikkakasvina koska se on vakiintunut vieraslaji, ja toinen puolestaan rakastaa sitä osana puutarhaa. Itse kuulun jäkimmäiseen ryhmään. Lemmikki on myös mitä mahtavin pörriäiskasvi. Mitättömän pienikokoinen ja runsaasti siementävä peltolemmikki (M. arvensis) on sen sijaan ollut kasvimaani suuri
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.
