Syyslehtien värejä voi nyt ihailla eteläisessä Suomessa rinnan lumipeitteen valkeuden kanssa. Etenkin keltaiset koivun- ja haavanlehdet näyttävät erityisen kirkkailta, kun kalliot ja maa niiden ympärillä ovat valkaistuneet. Nyt on hyvä tankata syksyn viimeiset värit talteen talven varalle, sekä muistiin että kuviksi.
Kuvassa hehkuu tuulen kokoon lakaisema kimara vaahteranlehtiä. Vaahtera on hyvä syysvärikasvi, sillä yksikin puu voi antaa nähtäville lähes kaikki kuviteltavissa olevat syyssävyt!
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Ilta-aurinko valaisee vastustamattomasti kevätkaihonkukat ja vastapuhjenneen vihreät lehdet vanhalla haudalla. Kaihonkukanvarret vaeltelevat villiintyneen kasvillisuuden lomassa, ja sieltä täältä pistää esiin uskomattoman asuurinsinisiä kukkia.
Mitäs ihanaa väriä pudonneiden lehtien kattamassa kukkapenkissä pilkottaa? Syyssahramejahan (Crocus speciosus) siellä! Nämä noin viisitoistasenttiset syysihmeet kuuluvat kauneimpiin pieniin yllätyksiin, joita puutarhuri voi toivoa maasta lämpimän syksyn mittaan nousevan. Tiukoilta kääröiltä avautuvat kukkasävyt – herkkä siniliila yhdistettynä tuliseen oranssiin – luovat viehättävän värinäyn ruskean suuntaan kääntyneessä maisemassa. Kasvin ulkomuoto muistuttaa talvenarempaa sukulaistaan maustesahramia (C. sativus).
Vielä löytyi muutama kukkiva kukka puutarhasta. Orvokit ovat ihanan sitkeitä, eivät välitä pikkupakkasistakaan. Myös karppaattienkellot kukkivat yhä, samoin pensashanhikilla on hyvin pitkä kukintakausi. Kauniita syksyn värejä on vielä löydettävissä, mutta eilen sitten tuli ensilumi. Vielä on maa valkeana, saa nähdä sulaako lumi viikonloppuna.
Ryhmäruusut kukkivat täyttä päätä, kun ympärillä kasvit jo muuttuvat syksyisemmän sävyisiksi ja lehdet alkavat lopulta karista. Ruusunkukkien värit vain hehkuvat voimakkaampina kuin aiemmin. Ruusupenkin tienoilla leijuva tuoksu vahvistuu sekin syksyn viilenevien päivien aikaan. Ensimmäiset kuurakelit antavat viimeisille ruusunkukille usein vielä sokerikuorrutuksen.
Ulkobonsain kasvattajan kasvukausi alkaa avomaalla matalien kohopenkkien ääreltä. Penkit, joissa puut ovat talvehtineet ilman ruukkua, sulavat aikaisemmin kuin ympäristönsä. Vastassa on kaksi juuristotyyppiä ja puuhaa koko kasvukauden ajaksi.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Ruusuja täytekakun päällä, kehäkukkia salaatissa… mutta entäpä kuunliljaa ja neilikkaa? Luonnossa ja puutarhassa on hurja määrä syötävää, jos kukkasatoa vain raaskii korjata.
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Kevätauringon säteet herättävät kasvit, jotkut nopeammin kuin toiset. Pitkän talven jälkeen on virkistävää poimia tuoreita lehtiä, herkkiä herkkuja lautaselle. Pienet vihreät versot ravitsevat myös silmiä ja sielua.
