Siirry sisältöön

Pihalla nyt – ajankohtaisia vinkkejä ja ideoita piha-arkeen

Pihalla nyt: ajankohtaiset vinkit, blogitekstit ja lukijoiden omat tarinat. Seuraa kauden kasveja ja projekteja.

  • Elokuinen marja-arvoitus

    Elokuinen puutarhavisakysymys: Minkä kasvin ovat nämä pirteän väriset marjat? Ja vastaus on: tuoksuköynnöskuusaman (Lonicera caprifolium), tuon nostalgisen tuoksukasvin, joka kukkii alkukesästä ihanin kermanvaalein kukinnoin. Marjat voivat koristaa köynnöstä vielä lehtienkin lakastuttua. Tuoksuköynnöskuusama viihtyy hyvässä puutarhamaassa, auringossa tai kevyessä varjossa. Köynnös on kuitenkin sitkeä ja saattaa kukoistaa vanhoillakin asuinsijoilla esimerkiksi happamammassa maaperässä. Tuoksuköynnöskuusama kiertyy luontaisesti tukea

  • Perhosten elokuu

    Loppukesällä tulevat kukkaan monet loistavat perhoskasvit, kuten keltakaunokki (Centaurea macrocephala). Nyt on liikkeellä paljon perhosia ja ne hyötyvät yltäkylläisestä mesibaarista. Kukinnan jälkeen tulevat siemenet ja monena talvena olen ihaillut tiklejä, jotka tulevat syömään siemeniä tästä ja muistakin ohdakkeen tyylisistä kasveista. Seuraava ihana keltainen on sitruunaperhonen. Harmaakäenkukan (Lychnis coronaria) etu on pitkä kukinta-aika; uusia kukkia avautuu

  • Kuutamohortensian hohdetta

    Kuutamohortensia (Hydrangea paniculata ’Praecox’) puhkeaa kukkaan jo heinäkuussa. Runollisen osuvasti nimetyn kasvin kuunvalkeat kukinnot hohtavat runsaan lehdistön lomasta. Täydessä kukassa oleva kuutamohortensiapensas on herkällä tavalla hieno katseenvangitsija. Lisäksi se vehreyttää puutarhatilaa jopa yli parimetrisillä kasvustoillaan. Valkovihreä kokonaisvaikutelma on kuitenkin keveä ja japanilaistyyppinen. Pitsimäisten perhoskukintojen väri muuttuu syksymmällä punertavaksi, kuten myös tutulla, myöhemmin kukkivalla syyshortensialla. Lehtiin

  • Bärtider är beskärningstider

    Under sensommaren får nyttoträdgårdsodlaren lön för mödan. Grönsakslandet ger en stor del av maten på bordet och bärplockning, sylt- och saftkokning hör till dagens eller kvällens huvudsysselsättning. För att bärbuskarna skall ge god skörd varje år behövs nya, unga och livskraftiga grenar. Då bären är plockade är det bra tillfälle att klippa bort gamla mossiga

  • Yrttipenkki onnistuu aina

    Opiskelin joskus aikoinaan luomuyrttiviljelyä ja siinä tuli opittua kaikenlaista yrttien viljelystä ja käytöstä. Kun yrttejä kuitenkin kasvatetaan vain omaan käyttöön, ei kummempia taitoja tarvita. Sen kun istuttaa ja odottaa satoa. Niitä ei tarvitse edes suojata peuroilta ja jäniksiltä, sillä aromikkaina useimmat yrtit eivät tunnu tuholaisille maistuvan. Ensimmäinen yrttilaatikkoni tuli tiensä päähän, se oli tehty huonoksi

  • Olkikukka, hyvä hyönteisille ja talven asetelmiin

    Olkikukka (Xerochrysum bracteatum) lukeutuu kesäkukkaistutusten näyttävimpiin väriläikkiin. Sen tuhdin pensasmainen kasvutapa ja runsaskukkaisuus tekevät siitä hyvän keskuskasvin niin ruukkuun kuin amppeliinkin. Kukintojen väri kimaltelee auringossa kauniisti. Australialaislähtöinen olkikukka kukoistaa paahteessakin. Sen multa saa kuivahtaa kastelukertojen välillä. Kukinta jatkuu hyvän lannoituksen turvin syksyyn saakka. Kokonaisia kuihtuneita kukintoja voi poistaa. Kuvien kaltainen keltavoittoinen kesäkukkakatras on mahtavan energinen

  • Valoa päivänkakkaraniityltä

    Päivänkakkaraniitty on upean valoinen näky. Kasvissa on luonnonkukan charmia, ja monelle se onkin yksi kesän rakkaimmista kukkamerkeistä. Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) on niittyinen ”kansalliskukkamme”, sillä se ilahduttaa koko Suomessa. Se on valittu Keski-Suomen maakuntakukaksi. Kakkarakasvustoja kannattaa vaalia, jos sellaisia lähitienoolla tietää, tai sitten kylvää uusia. Kasvi leviää siemenistä hyvin. Kasvupaikaksi sopii laihahko ja kuivahko maa auringossa.

  • Kesän ihania pinkinsävyjä

    Kukkivat ruusuorapihlajapuut (Crataegus x media) ilahduttavat nyt kesäkuussa superkerrannaisella kukkamassallaan, jolle tummanvihreät lehdet luovat tyylikkään kontrastin. Ruusuorapihlaja kannattaa istuttaa suojaiselle ja aurinkoiselle paikalle. Paahdettakin tämä ihanuus kestää. Ruusuorapihlaja varttuu korkeimmillaan noin nelimetriseksi puuksi tai pensaaksi. Yleisin lajike on alunperin englantilainen ’Paul’s Scarlet’. Viehättävä tuoksuvatukka (Rubus odoratus) edustaa herkän yksinkertaisterälehtistä vaaleaa pinkkiä. Pensas viihtyy parhaiten kosteuttapidättävässä

  • Omenankukat vuorossa kukkajuhlassa

      Alkukesän kukkapuujuhla on edennyt omenankukkiin, ja puidenystävän onkin seuraavaksi aika retkeillä omenapuiden katveeseen. Kukkapilviä on avautumassa niin hyötytarhoissa kuin koristeistutuksissa, vaikkapa valmistujaisjuhliakin kehystämään. Kyseessä on japanilaisille tärkeän hanamijuhlan eli kirsikankukinnanihailun kaltainen ajanjakso. Silloin varataan aikaa läsnäololle puiden kukkimishetkien ihmeellisyyttä kokemassa. Hedelmätarhojen omenapuissa näkyvät valkean ja vaaleanpunaisen herkät, jäätelöannosmaiset yhdistelmät. Koristeomenoissa on sävyjä esimerkiksi tummasta

  • Ruusukvitteni on kevään oranssi kukkija

    Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) lukeutuu toukokuun yllättäviin oranssinpunertaviin kukkijoihin. Ruusukvittenin kukkarunsaus on huimaava, vaikka itse pensas on matalahko, noin polvenkorkuinen. Kasvi on hyvä valinta tuoksupuutarhaan, sillä sekä kukat että myöhemmin hedelmätkin tuoksuvat. Pensaat viihtyvät läpäisevällä ja aurinkoisella kasvupaikalla, jolla ne laajenevat hitaahkosti kaarevaoksaisiksi kasvustoiksi. Esimerkiksi suojainen rinne on niille omiaan.         Japaninruusukvitteni on

  • Magnolia Vanha rouva

    Ihaillaanpa tässä postauksessa hanamin eli kirsikankukkajuhlan aikaan limittyviä muitakin kukkapuita, nimittäin magnolioita! Japaninmagnolia (Magnolia kobus) ’Vanha rouva’ on iki-ihana lajike Mustilan arboretumista. Siellä kartanon pihalla jo puolen vuosisadan ajan kasvanut esiäitiyksilö on osoittautunut meikäläisittäin hyvin talvenkestäväksi magnoliaksi (ainakin vyöhykkeet I-II), ja sitä lisätään myyntiin ’Mustilan’ tai ’Vanhan rouvan’ nimillä. ’Vanhan rouvan’ perhosmaiset, hienontuoksuiset kukat asettuvat

  • Scillansinistä

    Yksi kevään alkupuolen odotetuimmista kukkijoista on scilla, tuo pieni ja ponteva sipulikasvi, joka levittäytyy mattokasvustoiksi esimerkiksi nurmialueilla ja pensaanalusilla. Viralliselta nimeltään idänsinililja (Othocallis siberica) on kuitenkin kotoisin läntisestä Aasiasta. Meille sitä on istutettu 1800-luvulta lähtien, ensin kartanopuutarhoihin. Sittemmin scilla on osoittautunut niin sopivaksi oloihimme, että moni asutuspaikkakin on voinut jo kadota, mutta scillat vielä kukoistavat