Hoito-ohjeita ja vinkkejä sisäkasvien valintaan ja ylläpitoon.
Tammi-helmikuussa ostan varmasti enemmän leikkoja ja kausikukkia kuin muina kuukausina yhteensä. Lähdin etsimään helmililjoja, mutta niitä ei ollut. Sen sijaan ostin esikoita. Yritän saada nämä janoiset kaverit selviämään kevääseen asti, jotta voin sitten istuttaa ne ulos. Tulppaaneita ei vaan voi vastustaa – eikä neilikoita. Ne ilahduttavat kestävällä kukinnallaan parikin viikkoa. Leikkokukkien kanssa on hyvä
Kauppareissulla mukaan tarttui multapussi ja kotona rupesin istutuspuuhiin. Mikä ihana tunne upottaa sormet multaan – vaikkakin vaan pussimultaan mutta silti! Kultaköynnöksen vesilasissa hienosti juurtuneet pistokkaat pääsivät ruukkuun ja napsin taas muutaman uuden pistokkaan juurtumaan. Superhelppo huonekasvi kaikin puolin! Meillä ovat viihtyneet oikein mainiosti, kun keittiössä on ikkunoita kahteen suuntaan ja huonelämpötilakaan ei vanhassa talossa pääse
Perjantaina lähti puutarhamyymälästä mukaan pelargonin pistokkaita paikkailemaan talven verottamaa pikku kokoelmaani. Matkaan lähtivät koristelehtipelargoni ’Happy Thought’ (Pelargonium Zonale-ryhmä), Mårbacka-pelargonioihin lukeutuva ’Drottning Ingrid’ (P. Zonale-ryhmä), ruusunnuppupelargoni ’Kr. Mary’ (P. Zonale-ryhmä) sekä palsamipelargoni ’Orange Fizz’ (P. x graveolens). Nyt ei muuta kuin kädet multaan, sillä nuo kaksi etummaista on edelleen istuttamalla ruukkuun!
Auringonpaistetta on ollut joulukuun puolivälistä tammikuun 2. päivään keskimäärin 54 minuuttia, täällä länsirannikolla ehkä hieman enemmän. Päivisin on sumuista, harmaata ja hämärää eikä päivän pitenemistä ainakaan vielä huomaa. Pimeyteen väsynyt mieli huutaa jo valoa ja värejä. Leikkotulppaaneja on alkuvuodesta hyvin saatavilla, niitä tulee ostettua aina uusi nippu, kun edelliset ovat lakastuneet vaasiin. Kevään kaipuussani kotiutin
Ikkunalaudoilla talvea viettävät pelargonit ovat intoutuneet jälleen kukkimaan. ’Raspberry Ripplen’ terälehdet ovat normaalisti tummemman vaaleanpunaiset ja niissä on pinkkejä ”roiskeita”. Tämä yksilö on vähällä valolla ja pelkällä vedellä kasvattanut hennon puuteriset kukat. Suloiset ovat nämäkin ja tuovat väriä marraskuun harmauteen.
Minuun iski kova pelargonihulluus viime talvena. Kasvatin siemenestä, ostin pistokkaita ja sain blogiystäviltä useammankin alun. Kevättalven ja alkukesän aikana haalin itselleni parisenkymmentä erilaista pelargonilajiketta. Kesän ne viettivät kasvihuoneessa ja nyt ne ovat kuukauden päivät majailleet sisätiloissa. Onneksi vanhassa talossa on hyvin ikkunalautatilaa. Palsamipelargoni ’Dr. Westerlund’ (Pelargonium x graveolens) on saatu blogiystävältä pienenä pistokkaana kevättalvella. Kesän
Auringonsäteet hellivät tänään varsin kevään tuntuisesti ikkunalla kukkivia saintpaulioita eli paavalinkukkia. Monissa maissa Afrikan orvokkinakin tunnettu kasvi lienee maailman suosituin kukkiva ruukkukasvi, joka on kotoisin Usambaravuorilta Itä-Afrikasta, nykyisestä Tansaniasta. Tarina kertoo, kuinka alueella siirtomaajohtajana toiminut, kasvitieteestä piittaamaton saksalainen paroni Walter von Saint Paul-Illaire samoili kuitenkin alueen vuoria ja laaksoja löytääkseen jotakin kiinnostavaa lähetettäväksi kasvitieteilijäisälleen, joka
Kukkakauppojen ovensuussa alkaa näkyä jouluisia kausikukkia. Ensimmäiset hyasintit on bongattu, samoin jouluruusut. Vaaleajouluruusun (Helleborus niger) vaaleahipiäinen herkkyys viehättää, mutta olenpa nähnyt tumman viininpunaisen tarhajouluruusunkin (Helleborus Orientalis-Ryhmä) silloin tällöin joulukukkien valikoimassa, tosin sellaisia tapaa harvemmin. Jouluruusussa on samaa kainoutta kuin kielossa, joka on valitettavan harvoin nykyään tavattava joulun kukka. Tuoksuhyasinteista (Hyacinthus orientalis) tulee väriä vaalean jouluruusun
