Siirry sisältöön

Sato: sadonkorjuu, säilöntä ja hyötytarhan herkut

Näin varmistat runsaan sadon ja hyödynnät sen monipuolisesti..

  • Metsän antimia

    Ensin työ… …sitten huvi. Mustikkamaitoa nautiskellessa voikin ottaa sienikirjan esiin ja ryhtyä tutkailemaan millainen saaliista tuli.

  • Pieniä ja napakoita

    Vielä pari päivää ja sitten ne kerään. Kesäkurpitsojen hedelmien sanotaan olevan parhaimmillaan juuri tällaisina, pieninä ja napakoina. Yleensä ne ehtivät kyllä ihan huomaamattakin kasvaa isommiksi, jolloin ne käytetään viipaloituina tai halkaistuina, koverrettuina, uudelleen täytettyinä ja uunissa gratinoituina. Mutta aina silloin tällöin kannattaa kurkistaa, onko tulossa myös näitä pikkuzucchineja. Avomaankurkkujenkin lehtien alla pilkottaa pieniä hedelmiä. Nämäkin

  • Herkullinen herukka-aika

    Vieläkö on herukoita puskissa? Viimeisiä viedään, mutta ihana on yhä kipaista aamulla pihalle ja kerätä tuoreet marjat suoraan pensaasta aamuviilin tai -jogurtin päälle. Toki niistä on riittänyt muuhunkin, mehuun ja ranskalaistyyliseen siirappiin, pakkaseenkin. Mustaherukoita tulee vähemmän kuin punaisia, joita riittää häkellyttävän paljon muutamastakin pensaasta. Oma suosikkini on kuitenkin valkoherukka, jossa on todella hienostunut maku. Niitä

  • Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu

    Muovisin ”minikasvihuonein” katettu, aurinkoisella paikalla oleva matala lava lämpenee keväällä nopeasti ja tuottaa satoa jo kovaa vauhtia. Kestävä rakennelma on palvellut tarkoituksessaan jo kymmenisen vuotta. Vain puuosa on kerran vaihdettu, sillä aluksi sokkelin/lavan lauta oli käsittelemätöntä puuta. Nyt puuosat on sivelty myrkyttömällä mustalla puuöljyllä. Huhtikuun lopulla kylvetyt siemenet ja niistä kehittyneet pikkutaimet kestivät hyvin myös

  • Talvivihannesten aika

    Ranskalaiselle hautausmaalle vievä tie kulki vihannespeltojen läpi. Suorissa riveissä kasvoi erilaisia kaalinpäitä, mangoldia, ruusukaalia, parsakaalia ja purjoa. Toisaalla olin jo nähnyt valtavia peruna- ja porkkanakasoja odottamassa kuljetusta. On talvivihannesten aika: lämmittävien ja ravitsevien pataruokien, keittojen, gratiinien aika.

  • Kylvökausi starttaa

      Kirjoitan parhaillaan juttua yrttien kasvatuksesta ja hypistelen siemenpusseja ja kylvömultaa. Tänä talvena yritän olla maltillinen. Latva-artisokat on kylvettävä aikaisin, joten niiden siemenet piilotan pian potteihin. Mutta muuten yritän pitää pään kylmänä vielä reilun kuukauden ajan. Yrttien kasvatus on palkitsevaa. Monet niistä talvehtivat mainiosti, ja satoa voi kerätä jopa keskellä talvea – joskus lumen aita kaivaen.

  • Herkulliset pavut

    Ilahduin kovasti kuullessani, että vuoden 2018 vihannekseksi on valittu papu. Miten mainiota! Olen nimittäin suuri papujen ystävä. Vihreät pensaspavut, tarhapavut, härkäpavut, yläilmoihin suikertelevat punakukkaiset ruusupavut, kaikki käy. Paljon puhutaan papujen terveellisyydestä ja siitä, miten runsaasti niissä on valkuaista, mutta minusta parasta pavuissa on se, että ne ovat herkullisia. Suosikkireseptini vihreille pensaspavuille on yksinkertainen: keitän niitä

  • Kaunis ja herkullinen savoijinkaali

    Talvella ei ehdi oikeastaan edes kaipaamaan salaattia. Nythän on kaalien aika! Tavallisen valkokaalin lisäksi kannattaa kokeilla tummanvihreää, ryppylehtistä savoijinkaalia eli kurttukaalia. Aivan uloimmat lehdet saa yleensä heittää pois, mutta sisemmät sopivat erinomaisesti kaalikääryleisiin ja pataruokiin. Savoijinkaalissa on miellyttävä, aavistuksen pähkinään vivahtava maku. Lisäksi siitä saadaan runsaasti A- ja C-vitamiinia sekä beetakaroteenia, joita tähän aikaan vuodesta

  • Pihlajanmarja on lintujen herkku

    Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.)  herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa

  • Herkullisia, tuumasivat punatulkku ja Saila pihlajanmarjoista

    Ryhdyin kunnianhimoiseen puuhaan, pihlajanmarjaviinin valmistukseen, ilman seikkaperäistä ohjetta. Itse asiassa ohje oli erinomaisen ylimalkainen. Keitettyäni pihlajanmarjat (pistin mukaan vähän ruusunmarjaakin) ja annettuani kattilan seistä huoneenlämmössä muutaman päivän, valtasi epäilys minut. Aloin nähdä painajaisia homehtuneesta kattilasta ja siitä ulos valuvasta ruskeasta vaahdosta. Heivasin kattilan jääkaappiin ajatuksena keittää siitä hyytelöä, kunhan ehdin. Kattila seisoi jääkaapissa noin viikon,

  • Monikäyttöiset pihlajanmarjat yösateen jälkeen

    Pihlajissa näyttää olevan tänä vuonna runsaasti marjoja, ainakin täällä Hankoniemellä. Osa marjoista on vielä oranssisen raakileina, mutta pääosa loistaa jo syvän tummanpunaisina. Kuten tiedämme, pihlajanmarjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, joten niitä kannattaa kerätä hyötykäyttöön, eikä jättää kaikkia tilhien ja rastaiden herkuteltavaksi. Paras keräysaika on ensimmäisten yöpakkasten jälkeen, jolloin pakkanen on puraissut marjoista pois pahimman happamuuden. Vaihtoehtoisesti

  • Mangoldia kukkapenkissä

    Kirjoitin toukokuussa mangoldista, erinomaisesta mutta meillä vielä hiukan tuntemattomaksi jääneestä lehtivihanneksesta. Se on helppo kasvattaa ja satoisa, käyttö on pitkälti sama kuin pinaatin. Mangoldi on paitsi maukas, myös kaunis vihannes. Erityisesti värikäsruotiset lajikkeet voivat olla hyvinkin näyttäviä. Ei siis ihme, että kasvi on kelpuutettu monissa maissa myös kukkapenkkeihin. Tästä voivatkin napata idean ne, jotka eivät