Vuosi sitten aloitimme – toivottavasti perinteeksi muodostuvan – juhannussalon pystyttämisen pihamaalle terassimme eteen aattoaamuun mennessä. Aattoaamu mainittuna sen takia, että kahden hengen perheprojektimme on kestänyt kummallakin kerralla koko aatonaaton ja jatkunut aina puoleen yöhön saakka.
Salkorungollamme on pituutta n. 3,5 metriä, josta pystytettynä uppoaa maahan puolisen metriä. Kun viime vuonna totesimme, että koivunoksia tarvitaankin yllättävän paljon, terassillamme oli nyt valmiina oksia riittävästi koko homman tekemiseksi. Koivunoksia noutaessamme vettä satoi reippaasti, mutta sade melkein lakkasi, kun aloimme leikata pieniin kimppuihin sopivankokoisia oksia. Kimput kiinnitimme ohuella, vihreällä rautalangalla. Salossa roikkuu kaksi kranssia, jotka teimme koivuvitsoista taivuttamalla ne pyöreiksi ja kiertämällä rautalankaa ympäri. Niihinkin laitoimme pieniä oksakimppuja. Kun koko salkorunko oli peitetty koivunoksilla, kiersimme valkoista ja sinistä nauhaa löyhästi salon ympäri. Sitten kiinnitimme harjalle Suomen lipun ja nostimme juhannussalon pystyyn pihamaalle. Asettelimme monenlajin valkeita tuoreita kukkia pitkin salkoa.
Juhannusaattona katselimme kotimme ikkunasta, kun pihallamme kävi joitakin tuttuja ja toiset tuntemattomia ottamassa kasvokuvia siten, että päät työntyivät esiin kranssien aukoista.
