Suomen Paras Piha
-kilpailu 2025

Vuoden 2025 Paras Piha -kilpailun finalistit esittelyssä

Oma PIHA -lehti järjesti Suomen Paras Piha -kilpailun nyt jo 17. kerran. On ilahduttavaa, miten ihastuttavia pihoja Suomesta löytyy! 

Mukana oli tälläkin kertaa mökkipihoja, omakotipihoja, maalaispihoja ja kaupunkipihoja monenlaisina upeina ja kiinnostavina toteutuksina. Tuomaristo joutui harmittavien päätösten eteen, kun usea finaalitasoinen piha jouduttiin jättämään loppukilpailun ulkopuolelle rajoitettujen paikkojen takia. Saimme valita finaaliin vain kuusi pihaa! 

Finaaliin päätyivät pihat Jyväskylästä, Porvoosta, Haminasta, Valkeakoskelta, Piikkiöstä ja Espoosta.

Voittajapiha valitaan yleisön ja tuomariston äänten perusteella. Se esitellään Oma PIHA -lehden numerossa 1/2026, joka ilmestyy 8.1. 

Seuraavan kerran Suomen Paras Piha -kilpailu järjestetään vuonna 2027. 

1. Järvenrantaidylli vaaleanpunaisine taloineen

Joka pihassa ei olekaan vaaleanpunaista autokatosta, mutta Armi ja Kari Ketolan tontilta Jyväskylästä sellainen löytyy. Se tekee seuraa samanväriselle talolle. Muutettuaan nelisen vuotta sitten Päijänteen rannalle pariskunta päätti, ettei talon väri tule muuttumaan. Se onkin inspiroinut heitä myös puutarhan kunnostuksessa. 

3000 neliön tontilla oli tulokkaiden mielestä moni asia kunnossa: muuri- ja käytäväkiveys ryhdissä, havupensaat tuuheita, pensasryhmät oikeilla paikoilla, ja nurmikolla kohosi muutamia maakiviä. Puutarhakärpäsen purema pariskunta kääri kuitenkin hihansa ja pisti tuulemaan. He perustivat lipputangon ympärille kookkaan kukkapenkin vaaleanpunaisine pioneineen ja muine kaunottarineen, istuttivat marjapensaita ja nikkaroivat kylvöksille laatikoita. 

Toisena vuonna oli aika siirtyä rantaan, jonne syntyi nuotiopaikka, puinen käytävä ja portaat. Maata pitkin leviävät lamoherukka ja köynnöshortensia yhdistävät jo uusia rakenteita osaksi rannan kasvillisuutta. Myös kielot saavat laajeta kauniina peittona. 

Pariskunta on edelleen lisännyt tontin kasvillisuutta muun muassa kärhöillä, jotka verhoavat heidän laajentamansa terassin seinämää. Parhaillaan yläpihalle on rakentumassa pieni oleskelupaikka pinkkeine kalusteineen ja kukkineen. Purppuraheisiangervon tummat lehdet tuovat kontrastia kepeälle ryhmälle. 

On kuin järvenrantatontilla olisi kaksi eri maailmaa. Kukkivalla ja vehreällä, lähes puistomaisella yläpihalla käyskennellessä ei vielä tiedä mitään rannasta, joka avautuu silmien eteen vasta lähempänä. Vesi välkehtii, koivujen riippaoksat luovat keveää varjoa ja jossain sirkuttaa lintunen. Rannan oleskelupaikat houkuttelevat nauttimaan täydellisen kauniista kesäpäivästä. 

2. Alati muuttuva pihapiiri 

Mirjam ja Jukka Mannisen monipuolinen pihapiiri Porvoon Sannaisissa on paratiisi paitsi omistajilleen myös luonnoneliöille. Vajaan hehtaarin tontilla on hoidetun luonnonalueen lisäksi kukkaniitty, metsäpuutarha ja minisuo karpaloille sekä lukematon määrä koriste- ja hyötykasveja. Pihalla mutkittelee hiekka-, sora- ja nurmipolkuja, joita reunustavat joko lahopuut, luonnonkivet tai kesäkuun lopulla liilana mattona kukkivat ajuruohot. Pitkospuita pitkin pääsee huvimajaan, josta Jukka kiikaroi lähistön lintuja. Siivekkäät ovat molemmille tärkeitä, eritoten punarinnat ja mustarastaat. Kahdessa pienessä lammessa asustaa sammakoita ja vesiliskoja. 

Mirjam suosii puutarhassaan kerroksellisuutta ja dynaamista eli jatkuvasti muuttuvaa kasvatustapaa. Vajaan 20 vuoden aikana nurmikko onkin pikkuhiljaa pienentynyt uusien istutusalueiden myötä. Puolet perennoista ja osan puistakin hän on lisännyt siemenistä. Siipipähkinät, douglaskuuset ja mongolianvaahterat ovat jo kookkaita. Jotkut kasvit ovat päätyneet puutarhaan esimerkiksi tien laidasta, kuten siperianlehtikuusi. Pihan keskelle Mirjam on istuttanut syreenintaimia, joista kasvaa aikanaan perinteinen lehtimaja. Ruusut ovat lähellä hänen sydäntään, niitä pihalla kasvaa yli 20 erilaista. Myös syreenejä, hortensioita ja pensashanhikkeja on useita eri lajeja ja lajikkeita. 

Äitinsä mukaan puutarhahanskat kädessä syntynyt Mirjam viettää lähes kaikki vapaa-aikansa pihallaan, joka teettää töitä, mutta antaa paljon. Piinaavan talven jälkeen koittava kevät saa sormet syyhyämään. Toissa kesänä lasitetusta takapihan kuistista tuli mukava kahvittelupaikka, josta voi ihailla alati muuttuvaa puutarhaa ja seurata kasvukauden etenemistä. 

3. Intohimona perennat 

Jouko Mäkisen pihalla Haminan Pyhältössä toinen toistaan upeammat moni- ja yksivuotiset kukat hehkuvat aurinkoisena kesäpäivänä. Keltaisen ja punaisen sävyt ovat Joukon lempivärejä, mutta toki pihan laajoissa, huolella hoidetuissa istutuksissa kasvaa muunkin värisiä kukkijoita. Vanhalle laidunmaalle perustettua, 3900 neliön kokoista pihaa on rakennettu vuodesta 1992 lähtien. Suurten kukkaryhmien lisäksi karulla tontilla kasvaa noin 300 puuvartista lajia, erikoisuuksiakin, kuten hokkaidonvaahtera, lakkipuu, amurinkorkkipuu ja kirsikkasorvarinpensas. Lukemattomia puita ja pensaita sekä liian arkoja lajeja on kokeilijan puutarhassa vuosien varrella tuhoutunutkin. 

Perennat ovat Joukolle ykkösjuttu, kukkia pitää olla keväästä syksyyn. Lajeja ja lajikkeita on kaikkiaan noin 350. Tulikukat ovat hänen suosikkejaan, ja niistä hienoimmaksi hän nostaa kaksivuotisen, suurikukkaisen rohtotulikukan. Isokissanminttu 'Six Hill’s Giant' on puolestaan parhaita pitkään kukkivista siniliilakukkaisista perennoista. 

Alkuun Jouko kasvatti perennoja siemenistä. Vanhemmiten pihatarhuri on alkanut arvostaa helppohoitoisia lajeja. Vähällä työllä ei suuren puutarhan hoitaminen kuitenkaan taida onnistua. Pihakasvien huolenpidon lisäksi Jouko kasvattaa vuosittain 500‒700 kesäkukan tainta. Hänen suosikkinsa on päivänhattu 'Prairie Sun', jonka mykeröissä on suuret, ulkoreunoiltaan vaaleankeltaiset ja keskemmältä kullankeltaiset laitakukat. Toisena tulee kääpiösamettikukka. 

Pihakasvien lisäksi Joukolla on huollettavana terassin edustalla koreilevat isokokoiset pelargonit, joita hän kasvattaa suurissa astioissa. Talven ne viettävät viherhuoneessa sypressien, enkelipasuunan ja ihmeköynnöksen seurassa. Marraskuussa alkaa talvisesonki, jolloin Jouko virittelee kausivaloja kaamoksen keskelle. 

4. Pihatammen suojassa

Kirsti ja Olli Jokisen kivikkoiseen puistoon rajoittuvan taajamapihan rakentaminen alkoi 30 vuotta sitten. Ensimmäiseksi Valkeakoskella sijaitsevalle 1000 neliön tontille istutettiin tammi, jolla on tänä päivänä pihalla keskeinen asema. Se antaa varjoa ja sen alla on hyvä istuskella kuumana kesäpäivänä. Pengerryksiin ja kasviryhmien reunustamiseen on käytetty tontilta esiin nousseita kiviä. Kulmikkaita luonnonkiviä Kirsti keksi nostaa pystyy vierailtuaan japanilaisessa puutarhassa Lontoossa. Muitakin ideoita on tarttunut mukaan pariskunnan ulkomaanmatkoilta. 

Viehättävällä pihalla on paljon havukasveja ja koristepensaita, elokuun alussa kukassa ovat hortensiat. Istutuksissa on useita värikäslehtisiä kasveja, jotka Kirstin mielestä korvaavat muutoin usein niin lyhyen kukinnan. Lisäksi hän pitää pensaiden ja havujen muotoilusta ja on kasvattanut monia pensaita rungollisiksi pikkupuiksi. Näin ne pysyvät kuosissa, vievät vähän tilaa ja alustoille mahtuu peittoperennoja. Pallomaiset koivuangervot, rungolliset laikkukirjokanukat ja monihaaraiset tupsutuijat tekevät pihasta eksoottisen. Kahdesta yksirunkoisesta kartiotuijasta Kirsti on muotoillut nippusiteiden avulla tuijakaaren. Takapihalla peurojen syömästä tuijasta tuli puolestaan bonsaipuu. 

Oleskelupihan suihkuallas tehtiin kevytharkoista ja autotallista löytyneestä altaasta. Vesisuihku saatiin suoraan vatupassin avulla. Pihan rakenteissa on käytetty hyväksi myös kaikenlaista muuta kierrätysmateriaalia, esimerkiksi tulipesän tiilet ovat yli satavuotiaita käsinpoltettuja purkutiiliä. Käytävän reunat tehtiin puolestaan naapurilta saaduista muurikivistä. Kuvataidetta harrastava Kirsti on innostunut betonitöistä, joten erilaiset ruukut, lyhdyt ja lintujen kylpyaltaat koristavat pihan istutusryhmiä. 

5. Koko perheen kukkaisa kesämökkipiha

Kymmenen vuotta Suomessa asunut liettualaisperhe kaipasi kesämökkiä – tai tarkemmin ottaen perheen äiti Ausra Putvinskiene kaipasi. Hän oli raskaana ja muisteli lapsuuden huolettomia kesiä, äitinsä kasvimaan herkkuja, seikkailuja, nauruja ja vapautta. Hän halusi tarjota saman lapsilleen. 

Vaikka kaupunkikodin piha jo mahdollisti kasvien kanssa puuhailun ja oman puutarhan suunnittelun, oli haaveissa tilaa pelata koripalloa, loikoa nurmikolla ja kasvattaa syötävää. Siksi hankittiin mökki, jossa täytyi olla tasainen puutarhatontti. Pihaa kehystämään syntyi pergola, nuotiopaikka ja istutusalueita. Niissä on paljon ruusuja sekä pitkään kukkivia perennoja, koristeheiniäkin. Perheen melko nykyaikaiseen kaupunkipihaan verrattuna mökkipiha on perinteisen romanttinen. 

Ausra seuraa tarkasti puutarhavaikuttajia ja nappaa ideoita pihoilleen omaan tyyliinsä mukautettuina. Perennojen pitkä kukinta-aika on hänelle ensisijainen valintakriteeri, samoin ruusujen, joita on kertynyt useita kymmeniä tähän mennessä, useimmat jatkuvakukintaisia. Kukkapenkkien värimaailmassa on vaaleanpunaista, sinistä, liilaa, valkoista – kun samat kasvit ja sävyt toistuvat joka puolella, on lopputulos harmoninen ja yhtenäinen. Liettuan kasvivalikoima on runsas ja edullinen. Joka kerta isovanhempien luota palatessa perheen auto on kattoon asti täynnä kasveja. 

Työ tietotekniikan alalla on pitkälti istuma- ja ajatustyötä. Puutarha on siihen täydellinen vastapaino. Kitkiessä stressi häviää hetkessä. Koko perhe on mukana puutarhan hoitamisessa, ja vaikka naapurit kutsuvat Ausran puutarhaa leikkimielisesti työleiriksi, pitävät lapset yhdessä puuhailusta kovasti. Aviomies Tadas toteuttaa vaimonsa ideoita, ja lapset osallistuvat innokkaasti myös sadon syömiseen. Puutarhainnostus on tarttunut jo naapureihinkin. 

6. Vehreä kaupunkikeidas

Eeva ja Simo Hassi hankkivat vanhan omakotitalon isoine tontteineen kaupungin viheralueen kupeesta. Huonokuntoinen talo piti korvata uudella, mutta suuri tontti haluttiin säästää ehjänä, samoin sauna, joka on tontin ensimmäinen rakennus. 

Pihan keskellä on laaja nurmi, joka on lastenlasten ja koirien kovassa käytössä. Rehevät ja hyvin sommitellut istutusalueet ympäröivät nurmea ja rakennuksia. Kaikki tuntuu viihtyvän: magnolia ja japaninvaahtera ovat kasvaneet hämmästyttäviin mittoihin monimetrisiksi puiksi. Muita erikoisuuksia ovat esimerkiksi valeunikot. Talon takana kohoaa kallio, jonka koloissa on maanpeittokasvillisuutta. Kallio on paikoin lähellä pintaa muuallakin. 

Eevaa kiinnostaa eniten pihan kokonaisuus. Se näkyy harmoniana, ja erilaisille kasvupaikoille on myös valittu niissä viihtyvät kasvit. Istutuksissa toistuvat toisiaan tukevat ja korostavat kukkavärit ja lehtimuodot. Puiden alla levittäytyy tuuhea ja kaunis maanpeittokasvillisuus, ja myös köynnöskasveja on käytetty kekseliäästi maan peittämiseen. Kaarevat polut toistavat istutusalueiden kaarevia muotoja. Mikä tärkeintä, jämäkkä parimetrinen aita pitää kauriit pihan ulkopuolella. 

Kaikki kasvit eivät viihdy, mutta Eeva on keskittynyt lisäämään ja vaalimaan niitä kasveja, jotka viihtyvät. Silloin puutarha kukoistaa, eikä missään näy huonokuntoisia kasveja. Kasvimaa alkoi tuottaa huonosti satoa, kuin sitä ympäröivät puut kasvaessaan imivät maasta voimat ja varjostivat liikaa. Nykyään Hassien pihalla onkin enää yrttipenkki ja marjapensaita sekä hedelmäpuita. Minikiivi kiipeää terassin kaiteella ja tuottaa maistuvaa satoa. 

Kilpailussa menestyneitä pihoja