Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Vastavärit

    Eilen pihan penkillä kahvia siemaillessani ihastelin puutarhan värimaailmaa. Miten loistavasti violetti ja keltainen täydentävät toisiaan! Etualalla kukkii puistoruusu The Pilgrim, sen takana on isoksi puskaksi kasvava keltakaunokki (Centaurea macrocephala), koostaan huolimatta perenna, joka nousee maasta joka kevät uudestaan. Oikealla on harmaaminttu (Mentha longifolia), joka leviää minttujen tapaan. Se ei välttämättä ole paras valinta kukkapenkkiin leviämistaipumuksen

  • Tuoksuvainen syyssyrikkä

    Syyssyrikästä (Buddleja davidii) tavataan aina mainita, että se on erinomainen perhoskasvi. Ja niin se toki onkin. Perhosten lisäksi sitä rakastavat kyllä monet muutkin pörriäiset, kuten ampiaiset, kimalaiset ja etelänpäiväkiitäjät. Jälkimmäisiä olen päässyt ihailemaan ikkunasta käsin: ne pörräävät tuoksuvaisten kukintojen ympärillä kuin minikokoiset kolibrit ja imevät makean meden pitkällä ja kapealla kärsällään. Miten hauska näky! Alla

  • Maanläheinen elonkorjuukranssi

    Kransseja on mukava tehdä koristeiksi kaikkina vuodenaikoina, juuri niistä materiaaleista joita omasta puutarhasta juuri sillä hetkellä sattuu löytämään. Pieni kierros pihalla, ja tietty väriteema mielessä, eikä mene kauankaan kun ulko-ovea koristaa elokuulle sopiva kranssi oman pihan antimista. Koko kesän ajan olen koristanut ovensuun kukilla muodossa tai toisessa ja täytyy todeta, että se ilahduttaa niin kylään

  • Kanervaa luonnossa valkoisena ja punaviolettina

    Kanerva on luonnossa niin yleinen ja arkinen kasvi, että sen kauneutta tulee harvoin ihailleeksi. Tosin Eino Leino kyllä ymmärsi jo aikoinaan kanervan kauneuden, kun hän runossaan ”Hyljätyn valitus” muisteli nuoruutensa impeä kanervakimppu kädessään. Yleensähän kanervaiset kankahat loistavat punavioletteina, mutta toisinaan saattaa löytää pienen laikun kanervia, joilta puuttuu kyky muodostaa sinipunaista antosyaniiniväriainetta ja tämän seurauksena kukat

  • Ihana elokuu

    Pidän kaikista kesän vaiheista, mutta kyllä tässä elokuussa on jotakin aivan taianomaista. Puutarhassa on aivan upeaa kukintaa, perhosia näkyy aurinkoisina päivinä. Nauhukset ovat kauneimmillaan, liljat kukkivat, samoin syysleimut. Metsät kutsuvat marjoja ja sieniä poimimaan. Ensimmäiset kanttarellit on jo poimittu. #gallery-6 { margin: auto; } #gallery-6 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 33%;

  • Paluu hortensiapolulle

    Yksi Ranskan puolituntemattomista helmistä on Ploermelin pikkukaupungissa Bretagnessa sijaitseva hortensiapolku, Le Circuit des Hortensias. Kyseessä on ranskalaisittainkin ainutlaatuinen puutarhapolku, jonka varrelta löytyy puolisensataa hortensialajiketta ja viitisentuhatta pensasta. Kirjoitin polusta jutunkin Oma Pihaan (5/2016), ja tänä vuonna, heinäkuun alussa, lähdin katsomaan miltä siellä nyt näyttää. Ihmisiä oli vähän, koko paikka oli lähes yksin meidän. Edellisestä vierailusta oli

  • Unikkojen kauneutta

    Voi tätä unikkojen kauneutta. Unikot kuuluvat suosikkikukkiini. Pihassamme on siperianunikkoja, idänunikkoja sekä  silkkiunikkoja. Idänunikko on yksi perinteisistä perennoista. Se kukkii suhteellisen lyhyen ajan, mutta sitäkin näkyvämmin kesä–heinäkuun vaihteessa. Siperianunikko viihtyy aurinkoisilla paikoilla. Se kukkii valkoisin, keltaisin, oranssein ja punaisin kukin pitkälle syksyyn. Kylväytyy helposti itsekseen, mikä tekee siperianunikosta pitkäikäisen. Silkkiunikon siemenet kannattaa kylvää suoraan kasvupaikalle

  • Keltaista heinäkuuta

    Kukkiva päivänliljameri on vaikuttava värinäky. Nämä keltaiset päivänliljat ovat tutuimpia, mutta lajikevalikoimaan kuuluu nykyisin monia muitakin viehättäviä sävyjä, ruosteenoranssista burgundinpunaiseen. Suuressa päivänliljameressä riittää aina nuppujen, avautuvien ja täydesti kukkivien kukkien vaihtelevuutta. Kiinnitin tänä kesänä huomiota myös hienoon muotovaikutelmaan, jonka lukuisat pystysuorat liljanvarret synnyttävät. Kuvan liljojen taustalla kasvaa matalahko kuusiaita, jollaiset ovat nykyisin melko harvinaisia kaupunkiympäristössä.

  • Heinäkuun kukintaa Pohjois-Karjalassa

    Olimme reissussa runsaan viikon. Kotiin oli niin mukava palata, kun runsaasti kukintaa oli odottamassa. Kauniin kukinnan lisäksi puutarha on täynnä lumoavia tuoksuja. Syreeni Tammelan kaunotar on kauneimmillaan. Pidän paljon unikoista ja nyt saammekin ihailla idänunikon kaunista kukintaa. Tammelan kaunotar #gallery-2 { margin: auto; } #gallery-2 .gallery-item { float: left; margin-top: 10px; text-align: center; width: 50%;

  • Pääkirjoitus 4/2017: Istutetaan puu

    Livahtiko kevät ohi lämmintä odotellessa? Samalla saattoi jäädä puiden ja pensaiden taimet ostamatta. Ei hätää, sillä astiataimien hyvää istutusaikaa on koko kesä. Näin vakuuttaa taimikaupan ammattilainen Pirjo Liimatainen sivulla 50 alkavassa artikkelissa. Taimen istuttamiselle on paljon hyviä syitä. Tapahtuman voi liittää syntymäpäivän tai minkä tahansa juhlan tai kokoontumisen yhteyteen. Näin se jää monien ihmisten mieliin

  • Juhlavuoden puu on istutettu

    Suomi Finland 100 -juhlavuoden tiimoilta käynnissä on ollut toukokuusta lähtien kampanja jossa haastetaan kansalaiset istuttamaan puita satavuotiaan Suomen kunniaksi. Istutusaikaa on toukokuulta syyskuulle, joten vielä ehtii mukaan! Lisätietoja kampanjasta voit lukea Suomi 100-nettisivuilta tästä linkistä. Oman juhlapuunsa voit rekisteröidä Puutarhaliiton nettisivujen kautta tästä linkistä. Oman juhlapuuni istutin tänään pihalleni 6.7.2017. Kyseessä on paratiisiomenapuu Malus ’Dolgo’,

  • Valkoista ja vihreää

    Särkynytsydän (Dicentra spectabilis) vie ajatukset englantilaisiin cottage garden-puutarhoihin, mutta näyttää tässä sopivansa hyvin myös kotimaisiin metsäpuutarhoihin. Perhosmaisen keveät kukat ja tuuhea lehdistö rehevöittävät varjoisaa penkkiä ja kasvavat mainiosti esimerkiksi kuunliljojen ja saniaisten kanssa. Taustan tummempi kuusikko herättää vaaleat kukat loistamaan. Valkokukkainen särkynytsydän on jännittävän näköinen kasvi, vähän aavemainenkin. Valkoisina sen kukkien kaunis ja sydämellinen muoto