Eilen opin mitä tarkoittaa rautayö. Se on parin tai muutaman kylmän yön jakso kesäkuun kymmenen ensimmäisen vuorokauden aikana. Ruotsiksi ilmiötä kutsutaankin oikeammin rautayöt, järnnätter. Hassua, olin aina ajatellut että mitä edemmäs kohti kesää mennään, sitä lämpimämmät yöt ovat. Nyt toukokuun ukkosten aikana on ikkuna ollut auki monena yönä, kun on ollut hiostavan kuuma. Viime yönä
Kasvimaalla näyttää vielä tyhjältä, mutta tarkemmin katsoen tohina on jo kova. Hernekepit seisovat jo riveissään, ja herneenversot puskevat ylös mullasta. Ei tarvita kuin muutama lämmin päivä, niin herneenvarret kiipeilevät pitkin tukiaan. Taustalla on jo lantuntaimia hyvässä kasvussa. Myös salaatit, porkkanat ja mustajuuret on jo kylvetty. Vuorossa on nauriitten, punajuurten ja papujen kylvö. Nopeakasvuisia kesäkukkiakin sopisi
Kääpiömanteli (Prunus tenella) kukkii herttaisin, vaaleanpunaisin kukin jo ennen lehtimistään toukokuussa. Hentoinen pensas kasvaa puolen metrin, metrin korkuiseksi. Kukka-aikaan se on viehättävä ilmestys, ja pensas sopii puutarhan muun kukinnan taustaksi lopun kesää. Kääpiömantelin puutarhamuodot eroavat toisistaan hieman kukkien ulkonäön ja kasvin talvenkestävyyden osalta, mutta yleisesti pensaan luvataan menestyvän 3. vyöhykkeellä saakka. Tämän kuvan kääpiömanteli on
Kultaherukka (Ribes aureum) ilahduttaa keltaisin kukin jo varhain keväällä. Yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta metrin, puolentoista korkuinen pensas voi olla melkein kokonaan kukkasten peitossa. Mustat ja kiiltävät marjat sopivat syksyiseen sadonkorjuuseen. Tämäkin herukka on kohtuullinen vaatimuksissaan. Hyvä puutarhamaa tietenkin käy, mutta huonompikin välttää, pensas on kalkinsuosija, ja aurinkoisella paikalla kukinta on runsainta. Kultaherukka menestyy aina
Hurmeluumu (Prunus nigra) on kotoisin Pohjois-Amerikasta, suurten järvien alueelta. Se kukkii valkoisin kukin ennen lehtimistään, tuoksu on hyvä. Hurmeluumu on pieni puu, jota kasvatetaan vain koristetarkoituksessa, sato on vaatimaton. Niin kuin luumuilla muutenkin, kasvutapa ei ole erityisen ryhdikäs, siirottavat oksat voivat silti olla koristeellisen näköiset. Hurmeluumun voi olettaa viihtyvän hyvin ainakin eteläisessä Suomessa, suojaisella paikalla
Tuoksuvalmuska eli matsutake-sieni on lisätty kauppasieniluetteloon. Näin ollen sitä saa myydä elintarvikkeena. Tuoksuvalmuska on arvostettu ruokasieni erityisesti Japanissa, jossa sienen käytöllä on vuosisataiset perinteet. Suomessa tuoksuvalmuskan vientimahdollisuuksia pidetään hyvinä. Sienelle saadaan arvoa myös tarjoamalla siitä tehtyä ruokaa suomalaisravintoloissa japanilaisturisteille. Tuoksuvalmuskaa viedään Japaniin vuosittain yli kolme miljoonaa kiloa muun muassa Kiinasta, Etelä-Koreasta ja sen lähilajiketta Kanadasta
Kesäkuun nimikkokasveiksi on valittu heti alkukesästä kukkivat kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ ja hopeahärkki. Yhteistä kukinta-aikaa lukuunottamatta muuta yhteistä näillä kasveilla ei sitten olekaan. Upean kirjava, puna-vihreä-valkoinen laikkuköynnös kiipeilee ylöspäin ja sen vahvasti kielolta tuoksuvat kukat tuottavat loppukesästä maukkaita, kiivin kaltaisia hedelmiä. Karun ja kuivan maan hopeahärkki puolestaan verhoaa maat ja kivimuurit sielläkin, missä vain harva muu kasvi
Nyt ne ovat auki, lähes kaikki tulppaanit niin omassa pihassa kuin ympäri Helsingin puistojakin. Vain hyvin myöhäiset kerranaiskukkaiset ja Viridiflora-tulppaanit antavat vielä odottaa kukkaloistoaan. Helteinen toukokuu saa kaiken kukkimaan kerralla, yhtenä paukauksena. Pu-pum! Ensin puhkesi keisarinkruunu kukkaan, ja heti perään mustat papukaijatulppaanit ’Black Parrot’ aukaisivat pulleat nuppunsa, niin että jälkimmäiset joutuvat luikertelemaan saadakseen happea ja
Valkovuokko (Anemone nemorosa) kukkii keväisin. Se on luonnonvarainen eteläisessä Suomessa ja viihtyessään levittäytyy laajoiksi kasvustoiksi puolivarjoisilla metsänpohjilla. Puutarhassa valkovuokko on arvokas kevään kukkija ja maanpeitekasvi, joka katoaa sitten, kun suuremmat ja hitaammat kasvit tulevat lehteen. Luonnon kasvustoissa valkovuokko ei paljon muuntele toisin kuin esimerkiksi sinivuokko (Hepatica nobilis), jonka kukkien väri ja terälehtienkin määrä vaihtelee. Valkovuokostakin
Saarella, jossa on ennen ollut kalkkikaivos, on oman tyyppisensä kasvisto. Paikoitellen kalkkipitoinen kallio on hyvin lähellä maan pintaa, ja hyvin kalkkisissa paikoissa ei mikä tahansa viihdy. Sen sijaan toiset kasvit suorastaan kukoistavat. Kalkkikaivokselle menevän tien varrella kasvaa pähkinäpensaita ja niiden alla levittäytyy kevätesikoiden rintama pitkinä nauhoina. Samaan aikaan kukkivat valkovuokot ja tuoksuorvokit. Sinivuokot ovat jo
Majavankaaleja on sekä valkoisia että keltaisia. Keltamajavankaali (Lysichiton americanus) on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista ja sitä tavataan aina Alaskan leudoimmilta seuduilta saakka. Keltamajavankaali on hyvin iso kasvi, asetuttuaan sen lehdet voivat kohota metrin, puolentoista korkeuteen. Varttahan sillä ei oikeastaan ole. Kauniit, keväiset kukat ovat nekin suuret, kolmikymmensenttiset. Valkomajavankaali (Lysichiton camtschatcensis) vähän pienempi, vajaan metrin korkuinen, ja
Tulppaanit ovat kuin ilotulitus. Nykyisin tulppaaneita on joka lähtöön, on riemunkirjavia, on uusia värisävyjä, on uusia kukkamuotoja, on liljamaisia, maljamaisia, kruunumaisia ja papukaijojakin. Ja niin halpoja sipulitkin ovat, että muutaman pussillisen ostaa vaikka huvin vuoksi. Tulppaanien varjopuoli on, että aivan liian monet uutuudet jäävät yhden kesän iloiksi; seuraavana kesänä kukat käyvät pieniksi ja kukinta vähenee,
