Ensimmäinen lokakuun viikko on jo ohi. On saatu nauttia kauniista luonnosta ja hienosta ruskasta. Ruska – sekä maaruska että puuruska – on ollut poikkeuksellisen kaunista ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Valo vähenee ja lämpötila alenee. Mutta talvi tulee – sitä ennustavat yöpakkaset ja kuuraisat aamut. On siis hyvä aika tehdä puutarhan alasajo talvea varten ja istuttaa viimeisetkin
Eksoottinen karvaskurkku (Momordica charantia) on köynnöstäen kasvava koriste- ja hyötykasvi. Kotoisin se on alunperin Intiasta, ja Kiinaan sen kerrotaan saapuneen jo 1300-luvulla. Japanissa karvaskurkusta käytetään usein sen okinawalaista nimeä gōyā; karvaan makuinen hedelmä onkin ollut suosittu etenkin Okinawalla. Japanissa karvaskurkkua näkee kasvatettavan talojen edustalla auringon- ja katseensuojana. Vihreiden, koristeellisten lehtien lomassa pilkottavat pienet keltaiset kukat
Tein eilen (6.10.) tunnin pituisen kävelykierroksen Tammisaaren vanhassa kaupungissa. Vaikka lokakuinen näkymä oli jo osittain paljas kesällä kukkivien kasvien kuihduttua sekä monien pensaiden ja puiden pudotettua lehtensä, jäljellä olleet, syksyn kirpeitä pakkasöitäkin uhmaavat kukat ja ruskanväreissä esittäytyneet pensaat loistivat sitäkin värikkäämmin.
Nokkonen on yksi hyödyllisimpiä ja monikäyttöisimpiä villiyrttejämme, ja myös Eviran hyväksymä kauppayrtti. Nuoret taimet ovat ovat maukkaita ja erinomaisen terveellisiä monin eri tavoin käytettynä. Mutta – nokkonen lienee myös kasvimaailman viheliäisimpiä riesoja, mistä todistaa kasvista käytetty viholainen-nimitys. Harva kasvi pystyy puolustautumaan uhkaajiaan vastaan yhtä tehokkaasti kuin nokkonen. Ohuet, katketessaan viiston kärjen muodostavat lasinterävät poltinkarvat uppoavat
Syyskuun lopun myrsky pudotti suuren osan vaahteroiden ja koivujen lehdistä Etelä-Suomessa. Se tietää yletöntä haravaointityötä ellei sitten aio päästä helpommalla. Ruohonleikkuri murskaa lehdet pieneksi silpuksi ja ne maatuvat humukseksi ja ranteiksi ensi kesän nurmelle. Sunnuntaina oli kaunis ilma körötellä ajoleikkurilla piha siistiksi. Pidin terän asennon mahdollisimman alhaisena, sillä näin syksyllä ei ole vaaraa nurmikon kulottumisesta.
Syksyinen luonto on parhaimmillaan. Hienot syysvärit, upeat vaahterat, pimenevät illat, raikastuvat ilmat. On myös sipulikukkien istutusten aika. Toivotaan, että me kaikki puutarhaharrastajat saamme nauttia keväisestä väriloistosta ennen perennojen kukintaa. Puutarhastamme löytyy vielä muutama kukkiva kukka: Peace-ruusu ja daalia. Luontokuvat on Pielisjoelta, Joensuusta. Mukana on myös kaksi kuvaa tukkiuitosta, joka oli todennäköisesti syksyn viimeinen. Joensuu on
Useimmille syyskukkasipuleille sopivin istutusaika on syys-lokakuu, kun maa on viilentynyt alle 10 asteeseen. Pienikokoiset kukkasipulit, kuten helmililjat ja lumikellot, istutetaan ensin, mutta tulppaaneja ehtii istuttaa aina roudan tuloon asti. Kompostilla, mykorritsoilla ja biohiilellä saadaan uutta potkua sipulikukkien kasvuun. – Kukkasipuleiden istutusaika on saattanut unohtua, kun sateisen loppukesän jälkeen olemme saaneet nauttia poutaisista syyspäivistä. Kukkasipuleiden olisi
Varjoasteri (Aster divaricatus) tuo syksyiseen kukkapenkkiin tuulahduksen niittytunnelmaa. Tähtimäiset kukat peittävät rehevänvihreää lehdistöä hohtavana, valkeana pilvenä. Kasvi viihtyy varjoisenpuoleisessa lehtopuutarhassa, esimerkiksi puunalustoilla. Se pärjää vähällä hoidolla, leviää mukavasti ajan myötä ja kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Tämä asterikaunokainen valittiin vuoden 2015 perennaksi Ruotsissa.
Seurasin tänään (28.9.) talitintteja, kun ne lennähtelivät terassillamme etsimässä syötävää. Eihän sinne mitään ruokaa linnuille ole laitettu, mutta jotakin pientä ne näyttivät löytävän kivilaatoitetulta lattialta. Tiesitkö, että talitiainen panostaa suhteeseen elinkumppaninsa kanssa niin, että ”rakkaus” päihittää ruoankin. Näin ainakin, jos uskomme Current Biology -lehdessä 12.11.2015 julkaistua artikkelia, missä kerrotaan Oxfordin yliopiston tutkijoiden havainneen, ettei talitiainen
Violetissa värissä on jotakin hyvin sykähdyttävää. Vai mitä pidätte tästä eksoottisesta, alunperin Myanmarista kotoisin olevasta ametistipensaasta (Strobilanthes dyeriana)? Näyttävät kasvit oli sijoitettu ruukkuihin japanilaiskodin sisäänkäynnin yhteyteen. Talon emäntä kertoi, että lehtien violetti väri säilyy parhaiten puolivarjossa, suorassa auringossa väri haalistuu. Ametistipensaan seuraksi voisi laittaa muitakin kasveja, mutta hieno se oli näinkin, yksittäisinä ruukkukasveina, etenkin kun
Kuluneen viikon torstaiaamu (22.9.) valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Yöllä lämpötila kävi vain muutamassa plusasteessa, mutta auringonsäteet saivat elohopean kohoamaan nopeasti. Ilma oli kuin luotu muutaman tunnin reipasta luontoretkeä varten. Astellessani heinittynyttä hakkuuaukeaa kohti katsomaan, olisiko siellä hirvieläimiä makuulla, pikkulintu lennähti puolukanvarpujen seasta läheisen puun oksalle. Vastavaloon ottamastani kuvasta tunnistin sen metsäkirviseksi. Pensasmainen, monivartinen piikkiohdake lähetteli
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
