Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle
Matalalta paistava ilta-aurinko valaisee vielä pensaissa pysyttelevät ja myös maahan varisseet ruskalehdet uusilla sävyillä. Tässä pari poimintaa kasveista, jotka värittävät paraikaa maisemaa yllättävän heleillä väreillä.
Vielä löytyi muutama kukkiva kukka puutarhasta. Orvokit ovat ihanan sitkeitä, eivät välitä pikkupakkasistakaan. Myös karppaattienkellot kukkivat yhä, samoin pensashanhikilla on hyvin pitkä kukintakausi. Kauniita syksyn värejä on vielä löydettävissä, mutta eilen sitten tuli ensilumi. Vielä on maa valkeana, saa nähdä sulaako lumi viikonloppuna.
Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.) herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa
Lokakuun illat pimenevät, mutta päivisin on ollut lämpimiä ja sateettomia ulkoilusäitä. Puutarha on saatu jo alasajetuksi, joten aikaa on nyt vaikkapa luonnossa liikkumiseen. Viikonloppuna olin kuvaamassa Pielisjoen varrella Joensuussa. Ei voi muuta sanoa kuin että syksyinen luonto on niin kaunis upeine syysväreineen. – Tällaiselta näytti Pielisjoella.
Pikkutöyhtöangervot (Aruncus aethusifolius) räiskyvät tulenpunaisessa syysvärissään. Näin voimakas väritys näyttää olevan parhaimmillaan aurinkoisella kasvupaikalla, vaikka kasvi viihtyy myös varjossa. Tietyt punalehtiset happomarjat (Berberis) värittävät pihaa ruskanpunaiseksi kesälläkin. Auringossa kylpevässä istutuksessa lehdet hehkuvat vastustamattoman värisinä. Lähekkäin istutettuina nämä kaksi kasvia takaavat hienon syysväriesityksen.
Asettelimme muutamia päiviä sitten runsasmarjaisia katajanoksia terassillamme oleviin ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin, kuten tapanamme on ollut syksyisin jo monen vuoden ajan. Aiemmin emme ole kuitenkaan havainneet, että pihapiirissämme lennähtelevät punarinnat olisivat olleet kiinnostuneita siniposkisista katajanmarjoista. Lintukirjassa tosin mainitaan, että kesäaikaisten hyönteisten ja muiden pikkueläinten lisäksi punarinta syö muulloin myös marjoja. Mutta että katajanmarjoja, sitä en olisi
Ensimmäinen lokakuun viikko on jo ohi. On saatu nauttia kauniista luonnosta ja hienosta ruskasta. Ruska – sekä maaruska että puuruska – on ollut poikkeuksellisen kaunista ainakin täällä Pohjois-Karjalassa. Valo vähenee ja lämpötila alenee. Mutta talvi tulee – sitä ennustavat yöpakkaset ja kuuraisat aamut. On siis hyvä aika tehdä puutarhan alasajo talvea varten ja istuttaa viimeisetkin
Syksyinen luonto on parhaimmillaan. Hienot syysvärit, upeat vaahterat, pimenevät illat, raikastuvat ilmat. On myös sipulikukkien istutusten aika. Toivotaan, että me kaikki puutarhaharrastajat saamme nauttia keväisestä väriloistosta ennen perennojen kukintaa. Puutarhastamme löytyy vielä muutama kukkiva kukka: Peace-ruusu ja daalia. Luontokuvat on Pielisjoelta, Joensuusta. Mukana on myös kaksi kuvaa tukkiuitosta, joka oli todennäköisesti syksyn viimeinen. Joensuu on
Varjoasteri (Aster divaricatus) tuo syksyiseen kukkapenkkiin tuulahduksen niittytunnelmaa. Tähtimäiset kukat peittävät rehevänvihreää lehdistöä hohtavana, valkeana pilvenä. Kasvi viihtyy varjoisenpuoleisessa lehtopuutarhassa, esimerkiksi puunalustoilla. Se pärjää vähällä hoidolla, leviää mukavasti ajan myötä ja kasvaa noin puolen metrin korkuiseksi. Tämä asterikaunokainen valittiin vuoden 2015 perennaksi Ruotsissa.
Syyshortensian (Hydrangea paniculata ´Grandiflora´) kukilla ehtii olla syksyn aikana monta värivaihetta. Kermanvalkeat, yksittäiset pikkukukat alkavat vähitellen saada punerrusta, joka parhaimmillaan värjää koko pensaan kukintotertut pinkeiksi. Kauniita ovat myös parkkiintuneen ruskeiksi kuivuvat kukinnot, joita usein jää koristamaan pensaita talven ajaksi. Tämän viehättävän ja yllättävän monisävyisen peruslajikkeen lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin värikäskukkaisia syyshortensialajikkeita, limenvärisestä tummanpinkkiin saakka.
Ryhmäruusut kukkivat täyttä päätä, kun ympärillä kasvit jo muuttuvat syksyisemmän sävyisiksi ja lehdet alkavat lopulta karista. Ruusunkukkien värit vain hehkuvat voimakkaampina kuin aiemmin. Ruusupenkin tienoilla leijuva tuoksu vahvistuu sekin syksyn viilenevien päivien aikaan. Ensimmäiset kuurakelit antavat viimeisille ruusunkukille usein vielä sokerikuorrutuksen.
Ihanat syysvuokot (Anemone hupehensis tai A. x hybrida) kukkivat parasta aikaa. Nämä vuokkosuvun hujopit muodostavat noin metrin korkuisia kasvustoja, jotka laajenevat mukavasti ajan myötä. Syysvuokkojen suuret valkeat tai pinkinsävyiset kukat houkuttelevat hyönteisiä. Kuvan lajikkeella nuput ovat kukkia tummemmat, mikä luo hyvää sävyvaihtelua vuokkomereen. Syysvuokoista löytyy myös kerrattukukkaisia lajikkeita. Kukintaa on odotettavissa lokakuun puolelle saakka.
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
