Siirry sisältöön

Kasvuvyöhyke III


Suomen perusmaisemaa, Vaasasta Kiteelle

  • Kukkapuutunnelmia osa 2: Hevoskastanja

      Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) kukinta on yksi kukkapuukauden hulppeimmista hetkistä. Kyseessä on eteläisen eksoottinen kasvi, joka on kotoisin Balkanin vuoristoalueelta ja viihtyy yleensä meillä vyöhykkeillä I-II, pohjoisempanakin kenties ainakin pensasmaisena. Tälle puuilmestykselle soveltuu multava, ravinteikas, kalkkipitoinen ja tuulilta suojattu kasvupaikka. Hevoskastanja on kokonsa vuoksi omiaan puistojen puuksi tai tilavaan puutarhaan, jossa se voi varttua vähitellen

  • Kukkapuutunnelmia osa I: tuomi

    Tämänkeväinen puunkukinta-aika on ainakin etelärannikolla ollut varsinaista kukkapuujuhlaa! Lämpö on lomittanut puu-ja pensaslajien kukinnan yltäkylläiseksi visuaaliseksi iloksi ja tuoksupilviksi. Oheinen kuvakavalkadi palauttaa mieleen tuomen kevätvaiheet. Tuomi on yksi kestävimmistä kukkapuista/-pensaista vaikkapa metsäpuutarhaan pohjoisemmassakin Suomessa. Myöskin kestävä purppuratuomi ’Colorata’ kukkii vaaleanpunertavin kukkatertuin ja kantaa lehdissään alkukesällä punertavanvihertävää sävyä. Monelle juuri tuomen kukinta on kesän alun merkki🌳🌸

  • Posliinihyasinttipilviä

      Esimerkiksi nurmialueella siementaimista laajennut, kevättuulessa aaltoileva posliinihyasinttipilvi on perin kaunista katseltavaa! Kauempaa yleisvaikutelma on vaalea, lähemmäksi kumartumalla näkyvät terälehtien kuulaan taivaansiniset raidat. Kukkien ryhmittyminen ”pampulamaisiksi” tertuiksi korostaa pilvenkaltaisuutta. Kasvutavaltaan ja kukkamuodoltaan tämä 10-20-senttinen pikkusipulikasvi muistuttaa scillaa, mutta aloittaa kukintansa varhemmin keväällä. Se on kotoisin Turkin suunnilta ja kotiutuu meikäläisiinkin puutarhoihin yleensä vaivattomasti, monivuotisesti etenkin

  • Pikkusipulien kukkavoimaa

    Taas on keväinen sipulikukkailo puhkeamassa kukkaan, kun pienet sipulikasvit ovat heräämässä etelän aurinkoisimmilta paikoilta alkaen. Luonnonsinivuokkojen lisäksi kauhtuneen rusehtavaa kevätmaisemaa kirjovat puutarhojen posliinihyasintit, idänsinililjat, kevättähdet ja krookukset. Syksyiset istutussavotat maahan upotettuine mielenkiintoisen muhkuraisine ja osin purppuranvärisine minisipuleineen kantavat nyt kukkasatoa. Pikkuisista lajeista voi suotuisilla, tilavilla paikoilla varttua ajan kanssa rauhassa kasvaessaan upean värisiä yhdistelmäniittyjä. Lehtien

  • Kevään alun koristeellisia norkkoja

    Norkkoriipukset ovat metsäpuutarhan, pensasryhmien ja pihamaiden varhaiskeväisiä koristeita. Norkkojen värit elävät kukinnan alkamisen myötä: esimerkiksi lepän hedenorkot muuttuvat ruskeanpunertavista keltasävyisiksi. Myös haapa, tammi ja koivu lukeutuvat norkkokukintoisiin, tuulipölytteisiin lajeihin. Mielenkiintoisten kevätyksityiskohtien lisäksi norkot ovat myös ravintolähteitä. Asuttujen kolopuiden juurille kertyvät liito-oravanpipanat ovat näin talven ja kevään norkkojensyönnin aikaan kirkastuneet keltaisiksi. Pääasiassa yöllä liikkuva uhanalainen liitäjä

  • Små fynd om våren

    Då snön smält så mycket att de första vårblommorna kan titta fram och man kommer åt att klippa ner eller gallra buskar ända nere vid marken kan det dyka upp små överraskningar. En tidig vårblomma ler mot dej på en plats den själv bestämt sig för att växa på och den gamla lavbeklädda forsythiabusken som

  • Kevätpuutarhan viehättävät vuokot

    Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi.  Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla.  Sini-, valko- ja keltavuokot

  • Hurmaavat talviot

    Pikkutalvion sinivioletit kukat tummanvihreitä ainavihantia lehtiä vasten on ihastuttava näky. Kasvina se ei ole vaatelias ja sitä on helppo lisätä pistokkaista. Siniliilan lisäksi värivalikoimasta löytyy valkoista ja vaaleanpunaista. Kuvassa on kerrannainen lajike. Isotalvio ei sen sijaan meikäläistä talvea kestä, mutta yksivuotisena se on upea amppeleissa ja ruukkuistutuksissa.

  • Puuvartisia katsomassa: Koivuntuohen vaaleutta ja jäkäläisiä seljanoksia

    Paperikoivu (Betula papyrifera), kaljukultasade (Laburnum alpinum) ja mustaselja (Sambucus nigra) luovat omanlaisiaan runkovaikutelmia talvisessa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ensimmäinen on ryhtirunkoinen puu, seuraava monivartinen puu-pensas ja vanha mustaselja on levinnyt oikeastaan mustekalaksi! Seljanoksia läikittävä keltainen jäkäläkasvusto luo lumipilviseen päivään aurinkoisuutta. Talvisen puutarhan hauska yksityiskohta tämäkin – jopa niin, että pihaa voisi hieman hoitaa ja suunnitella jäkälien

  • Talven punamarjoja

    Punamarjainen kesälaakeri (Ilex verticillata) on talviasuisena joulun ja uudenvuoden juhla-ajan väripiste. Tietoisuus siitä syksyn ja talven puuvartisena leikkokasvina on kasvanut viime vuosien aikana. Pidän näiden marjaoksien metsäisestä tunnelmasta ja graafisesta muodosta. Ne myös toimivat kauniina muistutuksena punaisesta värivoimasta lumisenakin vuodenaikana. Mustilan arboretumissakin kasvatettua kesälaakeripensasta löytyy luontaisesti pohjoisen Amerikan itärannikolta, missä sitä kutsutaan esimerkiksi ’talvimarjaksi’. Ainavihannasta

  • Jouluviikon kasvikatsahdusta

      Jouluviikon alun ulkokasvikatsahduksessa korostuu yksityiskohtien kauneus. Lähiluonto ja puutarha tuntuvat jälleen entistäkin läheisemmiltä, kun katse on virkistynyt esiin poimimiensa värien ja muotojen parissa. Kasvinystävän talvipäiväkin voi olla havainnontäyteinen ❄️

  • Pölyttäjäkeidas

      Syyskesällä mieleeni painuneisiin kasvipaikkoihin lukeutuu pölyttäjäpuutarha, joka oli laadittu leikkipuistojen käyttämälle kaupunkiviheralueelle. Istutuskaukalon etulaidassa, hyvällä katselukorkeudella lastenkin näkökulmasta, kukki iloinen kokoelma pölyttäjähyönteisiä ruokkivia kasveja. Ravitseepa kukkamaan värien ja muotojen moninaisuus myös kaikenikäisten mielikuvitusta. Tällaisessa keitaassa yhdistyy sydäntälämmittävän merkityksellisiä asioita, kuten mahdollisuus tutustua kasvi- ja hyönteislajeihin sekä kokea kylvötöiden jännittävän odottava tunnelma. Ja kukin kukikas

Tunnetko kasvuvyöhykkeet?

Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.

Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.

Lisätietoa kasvuvyöhykkeistä