Järvien ja peltojen vyöhyke, Porista Savonlinnaan
-19,5 oli lukema mittarissa, kun lähdin töihin aamulla puoli kahdeksalta. Lunta on satanut viikonlopun aikana ohut kerros, sitä on maassa ehkä pari kolme senttiä. Säätiedot lupaavat samanlaista keliä koko loppuviikoksi. Torstain ja perjantain välinen yö näyttäisi olevan täälläpäin kaikkein kylmin tähän mennessä, -21 astetta. Oma mielialani koheni heti, kun maahan satoi valkea lumipeite. Nyt on
Pienessä rosariossani kukkii heinä-elokuussa tämä ihastuttava teehybridiruusu ’Kronborg’. Nämä olivat hankintahetkellä todella huonokuntoisia rönttejä, mutta reipastuivat päästyään maahan kasvamaan. Takana on yksi talvi ja se sujui ongelmitta. Toivotaan samaa tälle vuodelle. ’Kronborgien’ naapurina ovat nämä pinkit kukkatötteröt. Ne kuuluvat ’Baronesse’ -ryhmäruusuille. Nekin ovat talvehtineet rosariossa vasta yhden talven yli. Viereisessä, hieman huonolla hoidolla olleessa penkissä
Viihdytän itseäni ja ruokin koko ajan kasvavaa puutarhakuumetta selailemalla kesäisiä puutarhakuvia tietokoneelta. Kokosin puutarhani suloiset ruusut tähän, otetaan toinen puoli sitten kakkososassa. Tornionlaaksonruusu on yksi ehdottomia lemppareitani. Sen kukat ovat pienet ja tiuhaan kerrannaiset, kuin kiinanpionin kukka minikoossa. Tornionlaaksonruusu kukkii jo kesäkuun puolivälin tienoilla eikä se ole turhan kranttu kasvupaikan tai maaperän suhteen. Pensaasta kasvaa
Ihan ensiksi oikein hyvää uutta puutarhavuotta kaikille täällä piipahtaville! Vuosi on alkanut hyvin lauhassa ja sateisessa säässä. Puutarhatöitäkin on hyvin voinut tehdä, kääntää vaikkapa uusia istutusalueita tulevaa kasvukautta ja uusia kasvihankintoja silmällä pitäen. LumetTomassa puutarhassa näkyvät hyvin puutarhan linjat ja istutusalueiden muodot. Innokas puutarhuri seisoo saappaat jalassa kuraisen pihamaan reunalla ja piirtää luonnoksia vihkoonsa. Sisällä
Koska lumimarjan (Symphoricarpos albus) kukat ovat vaaleanpunaisesta väristään huolimatta pieniä ja vaatimattomia, pensaan koristeellisuus huomataankin vasta syksyllä pyöreän valkoisista marjoista, jotka säilyvät oksissa pakkasiin saakka. Nopeakasvuinen, kaarevaoksainen lumimarja viihtyy sekä auringossa että varjossa, mutta aurinkoisella kasvupaikalla se kukkii ja marjoo parhaiten. Kuivuneet ja paleltuneet oksat on syytä poistaa ränsistymisen estämiseksi. Puolitoista metriseksi kasvava pensas kestää
Vielä kukkii, mutta täytyy olla tarkkana, jotta pienet ja vähäiset kukat huomaa. Koristemansikka on uskomattoman sitkeä ja satoisa kukkija! Siinä on vielä kukkia ja nuppujakin. Sinivuokon ruskaväriset lehdet ovat lähes kukkien veroisia, mikä väri! Mutta muuten puutarha alkaa olla valmis talven tuloon. Nostin daaliat ja kaadoin kesäkukkaruukut kumoon viikonloppuna, vain jättiverbena jäi vielä maahan, sekin
Vaikka lokakuinen puutarha näyttääkin pääasiassa tältä… …voi tarkkasilmäinen puutarhuri vielä löytää pihamaalta kaikenlaista sykähdyttävää. Kuukausimansikka (Fragaria vesca ’Rügen’) kukkii vielä ja kasvustoa pöyhimällä löytyy muutama makea suupalakin. Mirrinminttu (Nepeta x faassenii) on aloittanut uusintakierroksen huvimajan eteläseinustalla. Rosariossa on useampikin väripilkku. Nämä eivät ymmärrä lopettaa ennen kuin talvi tulee. Rosariossa kasvaa ruusujen seurana myös muutamia perennoja.
Syksyllä kolme vuotta sitten kerroin tässä Omapiha-lehden blogissa, kuinka Hangossa liikkuessani huomasin puistossa ruusupensaiden juurella ajankohtaan nähden huomiota herättävän värisiä, krookuksilta näyttäviä kukkia, joita en tuolloin tunnistanut. Ne näyttivät kuitenkin jotenkin tutuilta, aivan kuin olisin lukenut niistä jostakin. Sitten välähti, että kyseessä on Pihakalenterin 2010/2011 sivulla 118 esitelty syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale), joka tunnetaan myös alaston
Aurinkoisena päivänä viime sunnuntaina (8.9.) kuvasin loistavissa syysväreissä kylpevää imukärhivilliviiniä Tammisaaren Vanhassa kaupungissa. Talon päädyn valloittanut köynnös peitti melkein kokonaan ala- ja yläkerran ikkunatkin. Haaraisten kärhien laajentuvilla kärjillä tukeen kiinnittyvä köynnös voi olla jopa 30 metrin pituinen. Nopeakasvuista imukärhivilliviiniä suositellaan kasvuvyöhykkeille I-III. Moniko lukijoistamme tietää, mikä on juorupeili? Sehän on vanhoissa taloissa ikkunoiden pielissä oleva
Tarha-alpi on tuttu perenna pihoilta ja puutarhoista, ranta-alpiakin näkee aika usein rannoillamme, mutta terttualpin nimen jouduin tarkistamaan kirjasta. Oheiset kaksi alinta kuvaa terttualpista, jonka lehdet ja varsi muistuttavat maitohorsmaa, on otettu muutama päivä sitten lummelammen rannalta. Terttualpi on tanakka ja haaraton, puolimetriseksi kasvava monivuotinen ruoho, joka viihtyy usein runsaina kasvustoina matalassa rantavedessä tai maalla vesirajan
Oma PIHA -lehden uusimmassa numerossa on kaksikin kiinnostavaa kirsikka-artikkelia: on Marja Aaltosen kirjoitus syötävistä kirsikoista ja Aarno Kasvin juttu koristekirsikoista. Nyt onkin rusokirsikoiden kukinta kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Nämä kuvat on otettu Espoosta, aivan Lippulaivan ostoskeskuksen vierestä. Tavallisinkin lähiö ylenee unenomaiseksi hattarapuistoksi, kun rusokirsikoita on näin monta yhdessä. Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa rusokirsikkaa puutarhaan. Niinpä
Atsaleat kuuluvat alppiruusujen kanssa Rhododendron-sukuun, joka on kasvikunnan suurimpia sukuja. Sen lähes tuhannesta lajista atsaleoita on noin 160 lajia, joista suurin osa on kesävihantia, eli nämä kasvit pudottavat lehtensä talven ajaksi. Keväällä lehdet eivät ehdi puhjeta, kun atsaleat ovat jo peittyneet koristeelliseen kukintaan. Kesävihannat atsalealajit on kotoisin pääasiassa Pohjois-Amerikan vuoristoalueilta. Sikäläisessä ilmastossa niiden on havaittu
Suomi jaetaan kahdeksaan kasvuvyöhykkeeseen, joiden pohjana ovat puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet. Vyöhykejako perustuu kasvukauden pituuteen, tehoisan lämpötilan summaan sekä talven pituuteen ja kylmyyteen.
Kasvuvyöhyke kertoo, millaiset ovat kasvuolot keskimäärin ja mitä vyöhykkeellä voi viljellä.
