No niin, maatiaisamaryllis kukkii ja työntää esiin yhä uusia kukkavarsia. On siinä kiitollinen kukitettava! Kuusi kukkavartta on tällä erää näkyvissä. Hennompiin varsiin tulee vain pari, kolme kukkaa, mutta tukevampiin täydet neljä loistavaa kukkaa. Niissä on tuollainen liekehtivä ja elävä liljan muoto, terälehdet ovat kapeammat ja vähän läpikuultavatkin. Kukka ei ole niin pyöreä eikä värikylläinen kuin
Vanhat pahnat ovat jo puoliksi maatuneet. Ne irtoavat talikolla navetan lattialta painavina laattoina, lampaan papanoiden ja kalkkunan jätöksien toisiinsa kiinnittäminä. Työ on raskasta ja talikon heilauttaminen traktorin peräkärrylle ottaa kylkiin. Illalla pitää muistaa venytellä, niin kuin satujumpassa, ”puu huojuu tuulessa”. Kun traktorin lava on ääriään myöten täynnä, se ajetaan pellon laitaan. Siellä on kompostikasa, jossa
Jää sulaa jo, sade sulattaa pintaa ja meren liikkeet alapuolta. Enää ei parane edes luistella saareen, kuten yli viikko sitten. Silloin jää oli kirkas ja sen pinta tasainen. Puuterilumi pöllysi heikossa tuulessa ja vilvoitti matkanteosta kuumenneita poskia. Autoa ei uskalla jäälle enää ajaa, vaan pitää taas turvautua yhteysalukseen. Valmistautukaamme kevääseen. Kuten Korkeasaaren jääveistokset, kaikki muukin
On muitakin syitä lähteä retkelle Korkeasaareen. Äskettäin Korkeasaaressa järjestettiin kansainvälinen kilpailu jääveistoksista, Art meets Ice – Taide tapailee jäätä. Voittopystit on jo jaettu ja sijoitettu paikoilleen, mutta hauskinta ovat lukuisat jäästä tehdyt patsaat, jotka liekehtivät talviauringon osuessa niihin. Erityisesti eläinaiheet näyttävät olleen veistäjien suosiossa, eri puolilla puistoa patsastelee kymmenittäin pingviinejä, kotkia, merihevosia, ahmoja ja ties
Sisäkukat näyttävät aika nuutuneilta, vaikka niitä on yritetty pikkuisen hoitaakin. Pitkä pimeys, kuiva sisäilma ja niukka kastelu; minkäs sille teet, ei se ihan kesäilmoja vastaa, vaikka on apuvalojakin. Nyt kuitenkin päivä pitenee huimaa vauhtia. Ja huomaamatta maatiaisamaryllis on alkanut työntää kukkavarsia ylös ruukusta. Ensimmäinen kukkien nuppusarja näyttää melkein jo väriä. Ja vain talvehtimassa ollut verenpisarakin
Aika monet kotipuutarhurit toteavat, että nurmikko pienenee ja kukkaistutukset laajenevat sitä mukaa, kun puutarhaharrastus kasvaa. Se on ihan oikein. Mitä sitä nurmikenttää ylläpitämään, jos ei satu harrastamaan puttausta. Nurmikko vaatii kastelua, leikkausta ja lannoitusta. Kompostimultahan on oivallista lannoitetta kukkapenkkiin, mutta nurmikolle sitä ei voi levittää. On turvauduttava kemian teollisuuteen, ja pahimmassa tapauksessa osallistutaan vesistöjen rehevöitymiseen.
Huomenna on maaliskuu, maan paljastumisen kuu. Maaliskuu maata näyttää. Tuiskuttavien, harmaiden päivien välissä on jo aurinkoisia kevätpäiviä. Lumihiutaleet sulavat ja valuvat noroina kiven päältä ja lintulaudan katolta. Kuusimetsästä kuuluu linnun keväinen vislaus. Tittyryy! Lintuja pitää muistaa ruokkia vielä monia viikkoja. Rannalla hiekka ja kivet varastoivat itseensä auringon suomaa, vielä vaatimatonta lämpöä. Ihmeellisimmillään luonnon mahti näyttäytyy
Sienifarmeilla sienestetään myös maaliskuussa, Kotimaiset Kasvikset ry muistuttaa. Viljeltyjä sieniä ei edes kuiva kesä hetkauta, sillä niitä on saatavilla kaupoista vuoden ympäri – säällä kuin säällä. Herkkusienet, siitakkeet ja osterivinokkaat suuntaavat mielen kohti kevättä jo viikolla 10 Kotimaiset Kasvikset ry:n nimeämällä sieniviikolla. Viljellyt sienet ovat puhtaita ja käyttövalmiita sellaisenaan eikä niitä tarvitse edes pestä. Mahdollisen
Meren tila huolestuttaa. Ensiksikin, muodostuuko meren pintaan kestävä jäätie? Yhteysaluksen vuorot harvenevat jäätilanteen takia, mutta jäällä ei vielä suositella ajettavan autolla. Kolmen kilometrin matka autotieltä meren yli saareen on toistaiseksi paras kulkea suksilla, jos laiva ei satu kulkemaan sopivaan aikaan. Toiseksi, mikä on vointi jään alla? Itämeren vesi vaihtuu hyvin hitaasti. Pahimassa pinteessä on Suomenlahti,
Talo pitää kunnostaa ja piha raivata. Pihan tulevat paikat on jo mietitty – hedelmäpuut, marjapensaat ja kostea syvänne ojan lähellä. Oleskelualue sopii siihen, missä on joskus ollut talo. Siitä on muistona tasainen kohta, jolla kasvaa keto. Maata kaivaessa lapio osuu tiilenkappaleisiin ja lasinsiruihin. Vanhassa valokuvassa rakennus on vielä pystyssä, sen avoimen oven edessä istuu naurava
Viime kesänä, kuten joka kesä, huonekasvit olivat pihan nurkassa, pergolan ja köynnösruusun varjossa. Paahteisemmassa paikassa kukkaruukut uhkaavat kuivua, siksi varjo on paras. Sadevesi pääsi hieman kastelemaan ruukkuja, joten kaikki oli hyvin. Soilikki, kaunis punertava lajike, oli kuitenkin sellaisessa ruukussa, jossa ei ollut reikää pohjassa. Sitä en ollut muistanut kasvia ulos viedessä. Syksyllä mullan pinnalla lainehti
Lumipyry peittää yöllä maan ja kertyy puiden oksille, aitojen niskaan ja kulkureiteille. Hetken aikaa kaikki on kaunista ja kevyttä, ennen kuin kaikenlainen noki, suola ja aurausautojen heittämä moska tuovat tilalle arkipäivän kaikkine vastuksineen. Öinen kävelyretki, ja noin vain kulkija voi saada koko kaupungin hetkeksi itselleen. Lumi on melkein koskematonta, jossain kolisee lehdenkantaja laukkuineen, kauempaa kuuluu,
