Kaikki jutut

Siemen- ja postimyyntiluettelot pursuavat värejä. Talvella niitä kaivataankin. Mutta värikkyys ei silti ole kauniin puutarhan tae. Puutarhan vihreiden rakenteiden merkitys valkeni minulle oikeastaan silloin, kun olin työssä Villandryn puutarhassa Ranskassa. Villandryn puutarhan eri osia kehystävät pensasaidat. Värikkäitä sipuli- ja kesäkukkiakin löytyy, mutta ne on sijoitettu matalien puksipuuaitojen muodostamien kuvioiden sisälle. Puutarhan yleisilme on vihreä, monessa

Ruissalon kokoelmiin kuuluu yli 5000 kasvilajia tai lajiketta, joten katsottavaa ja ihmeteltävää riittää. Puutarha on avoin yleisölle, ja ulkopuutarha on auki joka päivä klo 8-20. Kahvio ja kasvihuoneet ovat auki klo 10-17, jälkimmäisiin on pieni sisäänpääsymaksu. Opastuskin järjestyy, jos siitä sovitaan etukäteen. Kasvitieteellinen puutarha on tietenkin perustettu ensi sijassa yliopiston tutkimus- ja koulutuskäyttöä ajatellen, mutta

Helmikuun kovien pakkasten jälkeen sää on lämmennyt nopeasti. Lämpötila pysyttelee päivästä toiseen plussan puolella, ja vain öisin on pikku pakkasia. Vesi nousee järvien jäille, ja jäät myös haurastuvat. Tielaitos puskee lumipenkkoja syrjemmäs valtateitten varsilla, jotta sulamislumet eivät jäisi tielle vaan valuisivat syrjään. Kattolumet ryskävät alas, ja lumi sulaa kovaa kyytiä myös kukkapenkeissä, kinokset tiivistyvät ja

Pensasaidat ovat puuntaimista kasvatettuja aitoja tavanomaisempia. Niissä on paljon vaihtoehtoja. Jos et halua leikata pensasaitaa 1-2 kertaa vuodessa, voit valita aidanteen, joka ylläpitoleikataan vain 3-5 vuoden välein. Aidanteen hyviä puolia on myös kukinta, joka menetetään usein leikattavassa aidassa, jossa suurin osa kukinta-aiheista leikataan pois. Korkeisiin aidanteisiin sopivat esimerkiksi syreenit, tuomipihlajat, mongolianvaahtera, marjaomenapensas, euroopanpähkinäpensas ja siperianhernepensas,

Pihakuusen juurella on aina jotain. On pikku hipsuvarpaitten jälkiä, on jokin lintukin siinä hyppinyt. Kävyn suomuja varisee pakkaspäivänä alas hillittömät määrät, joku havun oksakin. Samaan lumeen putoilee kuusensiemeniä ja kävyn ruotoja. Oravat tulevat jostakin kauempaa aterioimaan. Viime kesän käpysato oli mainio, on siinä mitä popsia. En vain vielä ole yhtään oravaa nähnyt!

No niin, maatiaisamaryllis kukkii ja työntää esiin yhä uusia kukkavarsia. On siinä kiitollinen kukitettava! Kuusi kukkavartta on tällä erää näkyvissä. Hennompiin varsiin tulee vain pari, kolme kukkaa, mutta tukevampiin täydet neljä loistavaa kukkaa. Niissä on tuollainen liekehtivä ja elävä liljan muoto, terälehdet ovat kapeammat ja vähän läpikuultavatkin. Kukka ei ole niin pyöreä eikä värikylläinen kuin

Vanhat pahnat ovat jo puoliksi maatuneet. Ne irtoavat talikolla navetan lattialta painavina laattoina, lampaan papanoiden ja kalkkunan jätöksien toisiinsa kiinnittäminä. Työ on raskasta ja talikon heilauttaminen traktorin peräkärrylle ottaa kylkiin. Illalla pitää muistaa venytellä, niin kuin satujumpassa, ”puu huojuu tuulessa”. Kun traktorin lava on ääriään myöten täynnä, se ajetaan pellon laitaan. Siellä on kompostikasa, jossa

Jää sulaa jo, sade sulattaa pintaa ja meren liikkeet alapuolta. Enää ei parane edes luistella saareen, kuten yli viikko sitten. Silloin jää oli kirkas ja sen pinta tasainen. Puuterilumi pöllysi heikossa tuulessa ja vilvoitti matkanteosta kuumenneita poskia. Autoa ei uskalla jäälle enää ajaa, vaan pitää taas turvautua yhteysalukseen. Valmistautukaamme kevääseen. Kuten Korkeasaaren jääveistokset, kaikki muukin

On muitakin syitä lähteä retkelle Korkeasaareen. Äskettäin Korkeasaaressa järjestettiin kansainvälinen kilpailu jääveistoksista, Art meets Ice – Taide tapailee jäätä. Voittopystit on jo jaettu ja sijoitettu paikoilleen, mutta hauskinta ovat lukuisat jäästä tehdyt patsaat, jotka liekehtivät talviauringon osuessa niihin. Erityisesti eläinaiheet näyttävät olleen veistäjien suosiossa, eri puolilla puistoa patsastelee kymmenittäin pingviinejä, kotkia, merihevosia, ahmoja ja ties

Sisäkukat näyttävät aika nuutuneilta, vaikka niitä on yritetty pikkuisen hoitaakin. Pitkä pimeys, kuiva sisäilma ja niukka kastelu; minkäs sille teet, ei se ihan kesäilmoja vastaa, vaikka on apuvalojakin. Nyt kuitenkin päivä pitenee huimaa vauhtia. Ja huomaamatta maatiaisamaryllis on alkanut työntää kukkavarsia ylös ruukusta. Ensimmäinen kukkien nuppusarja näyttää melkein jo väriä. Ja vain talvehtimassa ollut verenpisarakin

Aika monet kotipuutarhurit toteavat, että nurmikko pienenee ja kukkaistutukset laajenevat sitä mukaa, kun puutarhaharrastus kasvaa. Se on ihan oikein. Mitä sitä nurmikenttää ylläpitämään, jos ei satu harrastamaan puttausta. Nurmikko vaatii kastelua, leikkausta ja lannoitusta. Kompostimultahan on oivallista lannoitetta kukkapenkkiin, mutta nurmikolle sitä ei voi levittää. On turvauduttava kemian teollisuuteen, ja pahimmassa tapauksessa osallistutaan vesistöjen rehevöitymiseen.

Huomenna on maaliskuu, maan paljastumisen kuu. Maaliskuu maata näyttää. Tuiskuttavien, harmaiden päivien välissä on jo aurinkoisia kevätpäiviä. Lumihiutaleet sulavat ja valuvat noroina kiven päältä ja lintulaudan katolta. Kuusimetsästä kuuluu linnun keväinen vislaus. Tittyryy! Lintuja pitää muistaa ruokkia vielä monia viikkoja. Rannalla hiekka ja kivet varastoivat itseensä auringon suomaa, vielä vaatimatonta lämpöä. Ihmeellisimmillään luonnon mahti näyttäytyy