Jonkinlaista kesän yhteenvetoa tekee mieli tehdä, kun syksyä alkaa olla ilmassa. Monen kohdalla puntaroidaan kasvimaan satoa, mitä kannattaa ensi vuonna taas kylvää ja mitä ei. Mitä tekisi mieli kokeilla? Itse kun olen ruusuihmisiä, katson kesää niiden kannalta. Ruusuissa on se hyvä puoli, että niitä eivät hetkauta kuivuusjaksot, ei edes heti kesän aluksi tullut kuuma ja
Sinipallo-ohdakkeen (Echinops bannaticus) kukinnoissa on aika ainutlaatuinen sävy, jota on kuvattu esimerkiksi metallisen siniseksi. Mykeröpalloissa voi erottaa hohtelevan myös hopeaisuutta. Illan hämyssä ohdakkeen väri vain korostuu. Lajikkeiden sinisyyden syvyys vaihtelee ja niiden nimissä mainitaan usein hohdevaikutus. Myös valkoisia pallo-ohdakkeita on olemassa. Pallo-ohdakkeita näkyy monesti täplittämässä muutoin kellan- ja punertavansävyisiä syyskesän perennapenkkejä. Onpa se näyttävä myös
Millaista värienergiaa jättikukkainen ryhmäruusu ’Peace’ hehkuukaan! Sen terälehtien sävytys elää kukan ikävaiheen mukaan, kuten ruusunkatselija voi kuvista huomata. Tämä alun perin ranskalainen, maailman eniten istutettuihin puutarharuusuihin lukeutuva ihmetys on välittänyt ’Peace’ -nimisenä rauhoittavaa värisanomaa Toisen maailmansodan jälkimainingeista lähtien.
Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia
Usein kun siirrytään elokuuta myöten syksyä kohti, alkavat puutarhaa koskevassa väripuheessa korostua ruskan leiskuvat sävyt. Valoisuutta loppukesän maisemiin luovat kuitenkin myös monet valkeat kukat. Samoin myös sesongissaan olevat pallohortensian kaltaiset pensaat. Liekö valkea jäänyt mieleeni laatiessani uusimpaan Oma PIHA -numeroon Suosikkikasvipalstaa loppukeväisin hohtelevista valkonarsisseista. Laitetaan tänne blogiin tämänhetkisiä havaintoja valkoisista kukista, jotka muuten kaikki ilahduttavat
Kylläpä kukoistavien jalohortensioiden rivistö saa hieraisemaan silmiään. Pastellinen sävymaailma on satumainen! Hyvämultaisella kasvupaikalla Endless Summer -lajikekokoelman hortensiat kasvavat matalahkoina, rehevälehtisinä ja monivuotisina (ainakin vyöhyke III, talvisuojaus voi olla usein suositeltava) pensaina. Ne ihastuttavat sekä yksittäin että massoiksi istutettuina. Suuria kukintopalleroita on odotettavissa syksylle asti. Niitä kehittyy sekä pensaiden vanhoihin että tämänvuotisiin versoihin. Kukkien värisävystön moninaistamiseksi
On hauska huomata ketojen ja niittyjen kasveja yhä useammin julkisissakin istutuksissa. Monilla kotipihoillahan sellaisia myös vaalitaan. Nämä kasvit menestyvät luontevasti ja melko vähäisellä hoidolla haastavammillakin kasvupaikoilla. Esimerkiksi luonnossa silmälläpidettäväksi taantunut ihana ketoneilikka (kuvissa aniliininpunaisena ja valkeana) kukoistaa auringossa ja kuivahkossa. Taajamien piennartyyppiset tai niityiksi muunnettujen nurmialueiden kaltaiset kukkakeitaat tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle muun muassa hyönteisiä
Olen viime aikoina tykästynyt kirjavalehtisiin kasveihin. Ei yksivärisissäkään mitään vikaa ole, mutta niiden joukossa jokunen kirjavalehtinen on kiehtova lisä. Tässä muutama esimerkki: isotalvio, rönsyakankaali, sasabambu ja tulikruunu. Kukat eivät ole nyt pääosassa, vaikka hurmaavia nekin ovat, vaan katse kääntyy nimenomaan lehtiin. Onko sinulla omia kirjavalehtisiä suosikkeja?
Rakkolevä on rannikkoseudun puutarhurien ruskeaa kultaa. Sillä ovat saariston asukkaat kautta aikojen kasvattaneet viljelypenkkejään esimerkiksi saarilla, jotka ovat pääasiassa kallioisia. Rannoille esimerkiksi myrskyjen myötä ajautunut irtonainen rakkolevä ruokkii rannikon luonnonkasvit voimakkaaseen kasvuun ja värikkääseen kukintaan. Lähilannoite rakkolevää on kuljetettu varsinkin hyötykasvimaalle, jonne se tuo moninaisia ravinne- ja hivenaineita. Kalkkiakin voi kertyä levän varsiin kiinnittyneiden merirokkojen
Mikä on odotetuin juhannusajan kukka? Klassikko juhannusruusu tuoksuineen, keltainen niittyleinikki, jokin muu niittyjen kukittaja, kenties päivänkakkara? Vanhastaan se on usein ollut hohtavan punavioletinsävyinen metsäkurjenpolvi, jota myös juhannuskukaksi kutsutaan. Kaikkihan nämä iki-ihania ovat ja tuovat omanlaisensa vivahteen keskikesään! Hyvää juhannuksen aikaa blogilukijoille 🌼
Pioner hör till trädgårdens drottningar med överväldigande vackra blommor och doft som från en underbar dröm. Efter blomningen står de fint kvar till hösten med sitt mörkgröna bladverk. När växterna får växa lite som de vill blir det ibland fina kombinationer som här där en klematis i brist på annat stöd klättrat upp i ’Bowl
Peittolehti eli lehtotaponlehti (Asarum europaeum) on varjon tyylikäs maanpeittäjä. Sen yleensä ikivihreiden lehtien munuaista muistuttava muoto on kauniin pyöreä. Levitessään – verkkaisesti tosin – peittolehtimatto todella kattaa kasvupaikan niin, ettei rikkaruohoille jää sijaa. Lähempi alkukesäinen katsaus maantasan kasvustoihin näyttää kiintoisan viininpunervan kukinnan. Kukka tuo hauskasti mieleen miniamforan. Peittolehden siemeniin kehittyy samantapaisia rasvalisäkkeitä kuin sinivuokolla. Muurahaiset
