Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Sienet, pihan syyskoristeet ja luonnon ylläpitäjät

    Sienille koittivat hyvät kasvuajat loppukesän ja alkusyksyn sateiden myötä. Ainakin eteläisessä Suomessa pihojen ja puutarhojenkin yllätyskoristeita on noussut esiin monimuotoinen joukkio. Sienet ovat keskeisiä eliöitä luonnon toiminnassa muun muassa lahottajina ja ravinteiden kierron toteuttajina. Juurisienet avustavat puuta ravinteilla ja puut taas niitä hiilihydraateilla. Niitä löytyy esimerkiksi rouskuista ja haperoista. Jotkut sienilajit, kuten männyn- ja koivunherkkutatit,

  • Hapsuisia harmaaleppiä

      Kotoisan luonnonpuumme harmaalepän hapsulehtiset muodot ovat hauskaa huomattavaa. Niitä voi kasvattaa esimerkiksi mielikuvituksekkaina yksittäispuina, joiden lehdistö tuo mieleen vehreän, keveän oloisen sulkapeitteen. Sulka- ja hapsuharmaalepät (Alnus incana f. laciniata ja angustissima) kasvavat muuten kantaemonsa tyyppisesti ja samanlaisilla (tervaleppää kuivemmillakin) paikoilla, mutta hitaammin ja yleensä hieman matalampina. Lepille ominaisesti ne ovat kaiken kaikkiaan elinvoimaisia erikoisuuksia.

  • Syyskuu saapui – miten meni kesä?

    Jonkinlaista kesän yhteenvetoa tekee mieli tehdä, kun syksyä alkaa olla ilmassa. Monen kohdalla puntaroidaan kasvimaan satoa, mitä kannattaa ensi vuonna taas kylvää ja mitä ei. Mitä tekisi mieli kokeilla? Itse kun olen ruusuihmisiä, katson kesää niiden kannalta. Ruusuissa on se hyvä puoli, että niitä eivät hetkauta kuivuusjaksot, ei edes heti kesän aluksi tullut kuuma ja

  • Sinipalloisia ohdakkeita perhosille

    Sinipallo-ohdakkeen (Echinops bannaticus) kukinnoissa on aika ainutlaatuinen sävy, jota on kuvattu esimerkiksi metallisen siniseksi. Mykeröpalloissa voi erottaa hohtelevan myös hopeaisuutta. Illan hämyssä ohdakkeen väri vain korostuu. Lajikkeiden sinisyyden syvyys vaihtelee ja niiden nimissä mainitaan usein hohdevaikutus. Myös valkoisia pallo-ohdakkeita on olemassa. Pallo-ohdakkeita näkyy monesti täplittämässä muutoin kellan- ja punertavansävyisiä syyskesän perennapenkkejä. Onpa se näyttävä myös

  • Rauhanruusu

    Millaista värienergiaa jättikukkainen ryhmäruusu ’Peace’ hehkuukaan! Sen terälehtien sävytys elää kukan ikävaiheen mukaan, kuten ruusunkatselija voi kuvista huomata. Tämä alun perin ranskalainen, maailman eniten istutettuihin puutarharuusuihin lukeutuva ihmetys on välittänyt ’Peace’ -nimisenä rauhoittavaa värisanomaa Toisen maailmansodan jälkimainingeista lähtien.

  • Vanha pelargonia kukassa

    Kuvissa kukoistaa historiallinen ’Kaksi mummoa’ -pelargonia, josta tiedetään vain sen olevan peräisin Tampereen seudulta (Pelargoniyhdistys). Nimi korostaa hauskasti pelakuiden tarinaa. Nehän välittävät vanhan ajan kukkailoa isoäideiltä – niin omilta kuin tuntemattomiltakin – myös meille nykyaikaan. ’Kahden mummon’ punasävy on moninainen. Yksittäinen kukka on kevyesti kerrattu ja kauniisti maljanmuotoinen. Lehdistön perinteinen ”pelargoninvihreä” ilman kovin voimakasta kuviointia

  • Elokuun valkeita kukkia

    Usein kun siirrytään elokuuta myöten syksyä kohti, alkavat puutarhaa koskevassa väripuheessa korostua ruskan leiskuvat sävyt. Valoisuutta loppukesän maisemiin luovat kuitenkin myös monet valkeat kukat. Samoin myös sesongissaan olevat pallohortensian kaltaiset pensaat. Liekö valkea jäänyt mieleeni laatiessani uusimpaan Oma PIHA -numeroon Suosikkikasvipalstaa loppukeväisin hohtelevista valkonarsisseista. Laitetaan tänne blogiin tämänhetkisiä havaintoja valkoisista kukista, jotka muuten kaikki ilahduttavat

  • Nyt on karkkiväristen hortensioiden aika

    Kylläpä kukoistavien jalohortensioiden rivistö saa hieraisemaan silmiään. Pastellinen sävymaailma on satumainen! Hyvämultaisella kasvupaikalla Endless Summer -lajikekokoelman hortensiat kasvavat matalahkoina, rehevälehtisinä ja monivuotisina (ainakin vyöhyke III, talvisuojaus voi olla usein suositeltava) pensaina. Ne ihastuttavat sekä yksittäin että massoiksi istutettuina. Suuria kukintopalleroita on odotettavissa syksylle asti. Niitä kehittyy sekä pensaiden vanhoihin että tämänvuotisiin versoihin. Kukkien värisävystön moninaistamiseksi

  • Kedon kukkaloistoa

    On hauska huomata ketojen ja niittyjen kasveja yhä useammin julkisissakin istutuksissa. Monilla kotipihoillahan sellaisia myös vaalitaan. Nämä kasvit menestyvät luontevasti ja melko vähäisellä hoidolla haastavammillakin kasvupaikoilla. Esimerkiksi luonnossa silmälläpidettäväksi taantunut ihana ketoneilikka (kuvissa aniliininpunaisena ja valkeana) kukoistaa auringossa ja kuivahkossa. Taajamien piennartyyppiset tai niityiksi muunnettujen nurmialueiden kaltaiset kukkakeitaat tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle muun muassa hyönteisiä

  • Kirjavalehtisiä

    Olen viime aikoina tykästynyt kirjavalehtisiin kasveihin. Ei yksivärisissäkään mitään vikaa ole, mutta niiden joukossa jokunen kirjavalehtinen on kiehtova lisä. Tässä muutama esimerkki: isotalvio, rönsyakankaali, sasabambu ja tulikruunu. Kukat eivät ole nyt pääosassa, vaikka hurmaavia nekin ovat, vaan katse kääntyy nimenomaan lehtiin. Onko sinulla omia kirjavalehtisiä suosikkeja?  

  • Maanparannusta merestä

    Rakkolevä on rannikkoseudun puutarhurien ruskeaa kultaa. Sillä ovat saariston asukkaat kautta aikojen kasvattaneet viljelypenkkejään esimerkiksi saarilla, jotka ovat pääasiassa kallioisia. Rannoille esimerkiksi myrskyjen myötä ajautunut irtonainen rakkolevä ruokkii rannikon luonnonkasvit voimakkaaseen kasvuun ja värikkääseen kukintaan. Lähilannoite rakkolevää on kuljetettu varsinkin hyötykasvimaalle, jonne se tuo moninaisia ravinne- ja hivenaineita. Kalkkiakin voi kertyä levän varsiin kiinnittyneiden merirokkojen

  • Juhannuksen kukkia

    Mikä on odotetuin juhannusajan kukka? Klassikko juhannusruusu tuoksuineen, keltainen niittyleinikki, jokin muu niittyjen kukittaja, kenties päivänkakkara? Vanhastaan se on usein ollut hohtavan punavioletinsävyinen metsäkurjenpolvi, jota myös juhannuskukaksi kutsutaan. Kaikkihan nämä iki-ihania ovat ja tuovat omanlaisensa vivahteen keskikesään! Hyvää juhannuksen aikaa blogilukijoille 🌼