Kaikki jutut

Kesäkuun nimikkokasveiksi on valittu heti alkukesästä kukkivat kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ ja hopeahärkki. Yhteistä kukinta-aikaa lukuunottamatta muuta yhteistä näillä kasveilla ei sitten olekaan. Upean kirjava, puna-vihreä-valkoinen laikkuköynnös kiipeilee ylöspäin ja sen vahvasti kielolta tuoksuvat kukat tuottavat loppukesästä maukkaita, kiivin kaltaisia hedelmiä. Karun ja kuivan maan hopeahärkki puolestaan verhoaa maat ja kivimuurit sielläkin, missä vain harva muu kasvi

Nyt ne ovat auki, lähes kaikki tulppaanit niin omassa pihassa kuin ympäri Helsingin puistojakin. Vain hyvin myöhäiset kerranaiskukkaiset ja Viridiflora-tulppaanit antavat vielä odottaa kukkaloistoaan. Helteinen toukokuu saa kaiken kukkimaan kerralla, yhtenä paukauksena. Pu-pum! Ensin puhkesi keisarinkruunu kukkaan, ja heti perään mustat papukaijatulppaanit ’Black Parrot’ aukaisivat pulleat nuppunsa, niin että jälkimmäiset joutuvat luikertelemaan saadakseen happea ja

Valkovuokko (Anemone nemorosa) kukkii keväisin. Se on luonnonvarainen eteläisessä Suomessa ja viihtyessään levittäytyy laajoiksi kasvustoiksi puolivarjoisilla metsänpohjilla. Puutarhassa valkovuokko on arvokas kevään kukkija ja maanpeitekasvi, joka katoaa sitten, kun suuremmat ja hitaammat kasvit tulevat lehteen. Luonnon kasvustoissa valkovuokko ei paljon muuntele toisin kuin esimerkiksi sinivuokko (Hepatica nobilis), jonka kukkien väri ja terälehtienkin määrä vaihtelee. Valkovuokostakin

Saarella, jossa on ennen ollut kalkkikaivos, on oman tyyppisensä kasvisto. Paikoitellen kalkkipitoinen kallio on hyvin lähellä maan pintaa, ja hyvin kalkkisissa paikoissa ei mikä tahansa viihdy. Sen sijaan toiset kasvit suorastaan kukoistavat. Kalkkikaivokselle menevän tien varrella kasvaa pähkinäpensaita ja niiden alla levittäytyy kevätesikoiden rintama pitkinä nauhoina. Samaan aikaan kukkivat valkovuokot ja tuoksuorvokit. Sinivuokot ovat jo

Majavankaaleja on sekä valkoisia että keltaisia. Keltamajavankaali (Lysichiton americanus) on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista ja sitä tavataan aina Alaskan leudoimmilta seuduilta saakka. Keltamajavankaali on hyvin iso kasvi, asetuttuaan sen lehdet voivat kohota metrin, puolentoista korkeuteen. Varttahan sillä ei oikeastaan ole. Kauniit, keväiset kukat ovat nekin suuret, kolmikymmensenttiset. Valkomajavankaali (Lysichiton camtschatcensis) vähän pienempi, vajaan metrin korkuinen, ja

Tulppaanit ovat kuin ilotulitus. Nykyisin tulppaaneita on joka lähtöön, on riemunkirjavia, on uusia värisävyjä, on uusia kukkamuotoja, on liljamaisia, maljamaisia, kruunumaisia ja papukaijojakin. Ja niin halpoja sipulitkin ovat, että muutaman pussillisen ostaa vaikka huvin vuoksi. Tulppaanien varjopuoli on, että aivan liian monet uutuudet jäävät yhden kesän iloiksi; seuraavana kesänä kukat käyvät pieniksi ja kukinta vähenee,

Alkuviikon aurinkoinen sää houkutteli piilevät puutarhurit ulos. Jotakin pihapuuhaa täytyi päästä tekemään. Houkutus löytyi siemenpussien muodossa, nehän ovat kuin karkkipussukoita puutarhurille. Nippu keväthuumassa hankittuja siemenpusseja veti huomion kasvimaalle. Kasvimaa oli tosin tarkoitus jättää täksi kesäksi rauhaan, sillä se on ollut vuosia rempallaan. Maa jyrsittiin muutama viikko sitten, ja tuhannet juolavehnän juurisilput jäivät multaan kytemään. Paras

Lokakuussa tällä palstalla reportoitiin Amfora-shopin avaamisesta Helsinkiin. Amfora on suomalainen kokoelma keramiikkaa ja tekstiilejä kotiin, kattaukseen ja koristeeksi. Nyt muotoilija Päivi Rintaniemi on kokenut puutarhakärpäsen puraisun ja suunnitellut Amflora-amppelin. Amflora-ruukku soveltuu käytettäväksi niin sisällä kuin ulkonakin. Ruukku onvalmistettu vitroposliinista, ja se valmistetaan käsityönä Suomessa. Amflora-amppelia on saatavissa kolmessa eri värissä: valkoisena, mustana ja vihreänä. Alunperin

Tuoksuva, kaunis kielo on Suomen kansalliskukka. Vahvan juurakkonsa avulla kielo vähitellen valtaa vaikeakasvuisia paikkoja kuivissa rinteissä ja puiden alla. Puutarhurille kielo onkin mitä mainioin maanpeitekasvi. Maasta nousevat lehtitötteröt avautuvat suikeiksi, vieri vierestä kohoaviksi lehdiksi. Ja tähän aikaan vuodesta nuokkuvat kukkatertut levittävät ympärilleen kesää ja hyvää mieltä. Kielon luonnonvaraisista kasvustoista on löydetty muunnoksia, joita on otettu

Pikkukurjenmiekat ovat helppoja kasvattaa, kunhan vain istuttaa ne aurinkoiselle paikalle, missä ei vesi seiso, mieluummin vaikka aivan kuivaan paikkaan. Matalien lehtien lomassa piilottelevat matalat kukkavarret, joihin avautuu suuria sinisiä iiriksenkukkia. Helpot pikkukurjenmiekat ovat hyvin tervetulleita puutarhan sommittelijan kannalta. Sinistä väriä ei keväisessä puutarhassa ole koskaan liikaa, ja pikkukurjenmiekat kukkivat ikään kuin sinisenä mattona. Hyvinvoivassa kasvustossa

Trimmerin naru loppui eikä uutta saa ennen kuin pääsee rautakauppaan. Siihen katkesi ojien pielten siistiminen. Nurmikon voisi kuitenkin leikata. Leikkuriin on juuri vaihdettu uusi, tuliterä sytytystulppa. Muutaman nykimisen jälkeen alkaa näyttää siltä, että leikkuri on huono lähtemään käyntiin, olipa sytytystulppa sitten uusi tai vanha. Käynnistysnarun tempominen alkaa pyörryttää, hermostuksesta puhumattakaan. Puutarhanhoito on näköjään tekniikkalaji, ja

Voi hiisi, miksen tullut ajatelleeksi? Syksyllä istutin joukon tulppaanin sipuleita enkä uhrannut ajatustakaan niiden kukkimisajoille. Puistoissa ja naapureiden pihoilla on upea kukkaloisto mutta minun tulppaanini vain paisuttelevat kiinni pysyviä nuppujaan. Terttutulppaanit (Tulipa praestans) ja parvitulppaanit (Tulipa tarda) kilvoittelevat ohikulkijoiden huomiosta läheisessä pikku puistikossa. Ne ovat molemmat aikaisin kukkivia tulppaaneja. Omassa pihassani on vain keskivälin kukkijoita